Jätä mut rauhaan

Jos sä haluut auttaa, 

anna mun nyt jatkaa. 

Älä holhoa mua noin,

 niin ku vauvaa. 

Tai jätä mut rauhaan. 

----------------

Tänään oli J:n ja Tintin kanssa yhteistapaaminen. 

Niin, noh mitä siitä ajattelen. 

Mun osalta tapaaminen meni aika hiljaisissa merkeissä. En vastannut lähes mihinkään. Yritin tällä hiljaisuudella välttää päin naamaa valehtelun. En ollut hiljaa ilkeyttäni. Halusin vain suojella heitä mieleni ilkeiltä valheilta. 

Oli hetkiä kun mun olis tehny mieli kertoa kaikki. Ihan alusta asti, aivan kaikki. Mutta jokin osa minussa pidättäytyi, eikä suostunut paljastamaan mitään. Näin jälkeenpäin jollain sairaalla tavalla olen tyytyväinen, etten kertonut kaikkea. Kyllä mä silti aika lahjakkaasti paljastin pari viikkoa sitten tapahtuneen viiltely episodin. Ei mun pitänyt, anteeksi.

Noh, nyt he tietävät kuinka paljon syöminen mua ahdistaa. Se ahdistaa niin paljon, että olen valmis satuttamaan itseäni puolittaakseni ahdistusta. 

Juttelimme paljon myös siitä, mihin tämä laihdutusmatkani päättyisi. Se päättyy Tintin mukaan osastolle. Ja todennäköisesti pakkoruokinnan kautta psykiatrian osastolle. Tässä kohtaa hieman naurahdin. En siksi, että olisin nauranut kyseiselle vaihtoehdolle, vaan nauroin sille, etten usko tämän minun kohdallani päättyvän niin. Uskon, että kun olen saavuttanut tavoite painoni, jatkan syömistä niin, että paino myös pysyy siinä, mihin sen olen saanut. En aio pudottaa painoani alipainon puolelle. En missään nimessä.

Olen niin kyllästynyt ainaisiin kommentteihin kehostani ja painostani.

Joka kerta kun näen kummitätiäni hän kommentoi painoani. 

Viimeksi kun tulimme siskoni kanssa shoppailemasta ja siskoni esitti uutta paitaansa, joka oli selästä avonainen, kummitätini tokaisi, 

''Onneksi sinä et ostanut samanlaista, selkäpuolelta olisi kyllä läskit vilkkuneet.''

Ja tämäkään ei ollut ensimmäinen kerta, kun saan kuulla koostani häneltä. Näitä kertoja on monia, melkein voisi sanoa, että aina kun näemme. Viimeksi hän lopetti kun painoin 57 kiloa. Ilmeisesti olin silloin hyvä. Nyt aion olla vielä parempi. Ainahan on parantamisen varaa?

Nyt se olisi sitä paitsi helpompaan, kun itsekuri on kasvanut huomattavasti ja nälkäkään ei enää vaivaa. 

Seuraava J:n aika meni kesäkuun alkuun, juuri ennen Katy Perryn keikkaa. Toisaalta harmi, sillä hän on mukava ja hänen kanssaan on kiva jutella. Nyt jään yli kuukaudeksi Tintin kanssa kahdestaan. Toivon, että emme juttelisi syömisestä joka kerta, sillä se ahdistaa. Enkä aina jaksaisi kuunnella teorioita pakkoruokinnasta ja osastosta. 

Mun täytyy saada ne uskomaan, että mulla on kaikki hyvin. Mutta onnistuuko se enää? Saanko enää muutettua heidän mielipiteitään? 

He ovat päättäneet, että olen sairas. 

Mä en voi enää kauaa salailla Anan ja mun tekemisiä, pian kaikki huomaa meidät. Mun täytyy tehdä jotain. En saa jäädä kiinni. En voi jäädä kiinni, en ole vielä tarpeeksi pieni.

---------------

-----------------

she tries her hardest to look good.

but she still feels ugly.

SKINNY

I told another lie today and I got through this day. 

No one saw through my games. 

I know the right words to say like 

''I don't feel well'' , ''I ate before I came'' 

Then someone tells me how good I look 

and for a moment, for a moment I am happy. 

But when I'm alone, no one hears me cry.

--------------

589 kaloria. 589 liikaa. 

Mä en tuu ikinä saavuttamaan mun tavoitetta, jos mä en edes yritä. Nytkin mun pitäis tehdä vatsalihaksia 50, 100, 150. Mikään ei riitä. Ana huutaa niin pirun kovaa. Mua ahdistaa ja oksettaa. Haluisin oksentaa kaiken pahan ruuan ulos mun kehosta. 

Miten mä voin olla niin tyhmä, että mä söin taas. Mä oon viime aikoina syöny kuin hevonen. Olen lihava ja ällöttävä, kukaan ei kaipaa minua. 

Anan ääni kaikuu päässäni. Laiha. Se mun täytyy olla. 

Tuntuu, että en saa otetta enää mistään. Paino on tippunut viimeisen kuukauden aikana 3 kiloa. Se ei riitä, ei alkuunkaan. Matkaa maaliin on vaikka millä mitalla. Ja musta tuntuu, että se vaan karkaa päivä päivältä kauemmas. Haluan olla taas se pieni ja siro niinkuin 4 vuotta sitten. Haluan vain takaisin sen mikä multa vietiin. 

Mun oloa ei helpota yhtään J:n tapaamiset. Vaikka toisaalta, hän on täällä vain auttamassa minua. Ja toisinaan on päiviä, jolloin haluaisin olla ''terve''. Olla vapaa Anasta ja sen käskyistä. Mut toisaalta tää tuntuu turvalliselta. En mä yksin pärjää ruuan kanssa. 

Päässäni soi lause: ''Tavoitteena pienin mahdollisin keho ja pienin mahdollisin paino, vaikka se maksaisi kuoleman verran. Mut jos mä ennenkin pystyin, niin pystyn nytkin.

-------------

-------------

I can't lose control

How Ana stay beautiful all day?

You're burning out, you're burning out. 

It's never the same again. 

She show you all, she show you all. 

The secrets to keeping thin.

----------------

Halu laihtua käy päivä päivältä voimakkaammaksi. Mä yritän pitää kaiken kasassa. Yritän pudottaa painoa ''hallitusti''. Niin, ettei kukaan huomaa. 

Ongelmana tulee olemaan J. Kun viime kerralla olin hänen luonaan, sovimme, että alkaisin pitämään ruokapäiväkirjaa. Ja se ei ole mikään tavallinen ''mustaa valkoisella'' tyyppinen vaan se toteutetaan sovelluksessa. Eli otan kuvan aina kun syön jotain ja postaan sen omalle sivulleni sovelluksessa. Halutessaan kuvaa voi kommentoida. 

Olen tässä nyt miettinyt noin viikon verran, että minkälaisia kuvia sovellukseen aion postata. Menenkö totuudenmukaisesti (mikä olisi suositeltavaa) vai piilottelenko totuutta? Esim. otan kuvan ateriasta, jonka jälkeen syön siitä vain osan tai heitän kokonaan pois. Vai laitanko sinne vain ateriat, jotka oikeasti syön? Haluaisin puhua totta. En haluaisi missään nimessä valehdella J:lle. Mutta voinko kertoa totuuden? Sillä jos kerron, tieto leviää ennemmin tai myöhemmin muillekin hoitotahoille, jonka jälkeen joudun melko varmasti taas paino-seurantaan ja mitähän muuta...

Mä haluan saada takaisin sen kauniin, siron ja hoikan kehon, joka multa vietiin. 

--------------

--------------

Your thoughts kill you, don't they?

Invisible

I take these pills, to make me thin. 

I dye my hair and cut my skin. 

------------

Olen liian lihava. Minun täytyy laihtua. Ainut ongelma on se, että minua ''vahditaan'' tarkkaan ja pienikin painon muutos nähdään heti. Kotonani käy 2x viikossa Tepolista työntekijät, käyn 1-2x Tintin luona, 1-2x kuussa ravitsemusterapeutti ja sitten vielä n. 1x kuussa lääkärin tapaaminen. Minun olisi kyllä ''helppo'' vähentää syömistä, sillä olen kuitenkin suurimman osan ajasta yksin kotona. Mutta sitten ongelmaksi tulee punnitukset. Miten voin huijata niissä?

Haluaisin niin polttavasti takaisin sen 45 kiloisen vartalon. 

Tällä hetkellä olen siitä hyvin kaukana...

Aikaisemmin ns. päätavoitteeni oli tämä:
- I wanna be so skinny that I rot from view.
I want to walk in the snow and not leave a footprint.
And not soil it's purity. -

Olen kokeillut mm. veden juomista ennen punnitusta, joka on toiminut niin kauan, kunnes jäin kiinni. Joskus yritin laittaa pieniä painoja rintaliiveihin, mutta en osannut laittaa tarpeeksi. Painoni oli silti laskenut. Olen hukassa, en tiedä mitä teen.

Haluan laihtua! En kestä katsella itseäni peilistä enää kauaa. Olen nyt n. puolen vuoden ajan jatkanut taistelua Anaa vastaan. Mutta nyt en enää tiedä, pystynkö. Annanko sen vain viedä minut mukanaan? 

Muistan, kun viime vuonna kävin viettämässä aikaa nuorille tarkoitetussa paikassa, jossa ohjaajat aina sanoivat, kun laihduin kerta kerralta. Muistan kirkkaasti yhden ohjaajan kommentin: '' Sustahan näkyy kohta läpi.'' Minä (jollain hieman oudolla tavalla) nautin siitä, kun ihmiset sanoivat laihtuneeni. En ikinä osannut vastata laihtumis-kommentteihin, yleensä vain hymyilin takaisin. Sisimmässäni kuitenkin hypin riemusta. Kaikkein parhaimmalta tuntui, kun minulle tärkeät ihmiset sanoivat, että olin laihtunut.

-----------------

---------------

Tavoitteena pienin mahdollisin paino 

ja pienin mahdollisin keho. 

Vaikka se maksaisi kuoleman verran.

-------------

Hey it's Ana

I don't know the first time I felt unbeautiful.

 The day I choose not to eat.

------------

Aamulla herätessäsi, kuulet, kuinka äiti laittaa kahvin tippumaan. Kuulet, kun kupit otetaan kaapista. Lusikat laatikosta. Muistat, kuinka iltapala jäi välistä. Sinulla on nälkä. Vai onko? 

Nouset sängystä, kiedot aamutakin päällesi. Kävelet portaat alas kohti keittiötä. Kahvin tuoksu kantautuu nenääsi. Otat suosikki murosi kaapista ja kaadat ne kuppiin. 

Kävelet pyötää kohti ja istut alas. Kaadat maitoa murojen päälle.

Ja sitten,

Äiti lähtee töihin, isä on jo töissä. Pikkusisko lähti kouluun. Olet yksin.

Katsot murokulhoasi, toivot sen tyhjentyvä. Lasket kaloreita, mielessäsi on pahemmat kaavat, kuin lukion pitkässä matikassa. 30 grammaa muroja, 1 dl maitoa...  Yhden lusikallisen kalorit, koko kulhon kalorit, koko paketin kalorit. Ajatukset törmäilevät toisiinsa. Teet päätöksen. Syöt muroista puolet ja heität loput pois. Hyvä, nyt on hyvä.

Puet vaatteet päälle. Katsot peiliin. Hyi, vittu! Otat vaatteet pois, mittaat pohkeet, vyötärön, käsivarret, ranteet. Otat vaa'an piilosta ja punnitset itsesi, kahdesti. Takaisin vaatteisiin.

Ja niin, päivä päivältä joudut syvemmälle ja syvemmälle. Kunnes huomaat, ettei hänelle riitä mikään. Hän neuvoo sinut peittämään kaiken, jottei kukaan tai mikään tule väliinne. Hän omistaa sinut. Valehtelemisesta tulee tapa, tavasta pakollinen. Yhtäkkiä huomaat rakentaneesi sinun ja muiden ihmisten välille ylitsepääsemättömän suojamuurin, jonka yli tai ali ei pääse enää kukaan. Olet kahdestaan hänen kanssaan. Hänestä tulee elämäsi tärkein henkilö. Kysyt aina häneltä ensin. Muiden mielipiteet tai asiat eivät merkitse sinulle mitään. Kukaan muu ei ole oikeassa, kaikki muut valehtelevat. Paitsi hän. 

Kun hän on ottanut sinut tiukkaan syleilyynsä asiat kääntyvät päälaelleen. Ennen pitkään huomaat, että et tiedäkään muusta. Et tiedä oletko sinä sairas, vai ovatko muut ihmiset sairaita? Koska asetelma on muuttunut. Enää ei ole sinä ja muut vastaan Ana

Vaan,

Sinä ja Ana vastaan muu maailma.

--------------

------------

Nothing tastes as good as skinny feels

You have to eat

Everybody said she was a winner. 

No one knew the secret kept within her.

--------------

Mulla oli eilen ravitsemusterapeutin tapaaminen. Olin tavannut hänet aikaisemminkin suljetulla osastolla. Ensimmäinen tapaaminen meni ihan hyvin. Olen aina ollut epäileväinen kyseisiä ravitsemusterapeutteja kohtaan, siitä lähtien, kun ensimmäinen kohteli minua vähätellen. Hän jopa sanoi kerran, että sinulla ei ole syömishäiriötä, kunhan vain haet huomiota. Kävin hänen luonaan 2x kuukaudessa vuoden ajan. Sitten en enää jaksanut. Haukuin hänet lyttyyn ja syytin valehtelijaksi. Nyt hän on jäänyt työtehtävistään pois. Joka oli onni minulle. Ja varmaankin myös monille muille.

Puhutaan nyt tästä uudesta. Hänen nimensä on J. Hän on nainen, jolla on lämmin katse ja ihana hymy. Hänen kanssaan voi jopa jutella. Hän tosiaan kävi luonani suljetulla osastolla. Olen taistellut pitkään ravitsemusterapeutteja vastaan. Nyt kuitenkin suostuin tapaamaan hänet. Ja voin sanoa, että se oli elämäni yksi parhaista valinnoista. 

Tapasimme uudestaan eilen. Vietin hänen luonaan yli tunnin. Aluksi keskustelimme nykytilanteesta. En katsonut hänen silmiinsä, puhuin vain taululle, joka oli seinällä. Asia kuitenkin muuttui 20 minuutissa. Katsoin häntä ja hän näki silmissäni juuri putoamaisillaan olevat kyyneleet. Sitten hän kysyi, oletko ollut rehellinen tämän tapaamisen aikana? Seuraavaksi odotin jatkoksi, että en voi sinua auttaa, jos valehtelet. Näin sen ex-terapeutti olisi sanonut. Vastasin sitten pitkän hiljaisuuden jälkeen, että en. Jolloin hän katsoi syvälle silmiini ja sanoi, ymmärrän, ei sinun tarvitse kertoa kaikkea, jollet halua. Mutta kuitenkin minä haluan sinua auttaa. Enkä pysty siihen, jos en tiedä, mitä sinun mielessäsi liikkuu. Hän pyysi minua kertomaan viime päivistä, Ja minähän kerroin.

Näin hänen katseessaan lämpöä, avoimmuutta, välittämistä ja halua auttaa ja ymmärtää. 

Hän on se, johon turvaudun jatkossa. Ei psykologini, ei lääkärini. Vaan hän. Sovimme seuraavan tapaamisen kuukauden päähän. Hän sanoi lopuksi, kun olin avaamassa ovea, että näkee minussa päättäväisyyttä ja halua elää. Sittenhän lisäsi, että toivoo minun jättävävn Anan. Ja lupasi tukea minua. Hän sanoi, että ei halua nähdä minua laihempana. Olen kuulemma hyvä nyt. Avasin oven ja lähdin ulos. Näin tapasin uuden ihmisen, josta tuli yksi tärkeimmistä.

Kun lähdin huoneesta, laitoin käteni ovea vasten ja kuiskasin:

Ethän jätä minua yksin.

------------

------------

But she doesn't look anorexic