friEND

When you walk away, 

I count the steps that you take. 

Do you see how much I need you right now?

------------

Mulla on ystävä, jonka kanssa on aina hauskaa. 

Mulla on ystävä, jonka kanssa voi puhua kaikesta, maan ja taivaan väliltä. 

Mulla on ystävä, joka ei jätä mua ikinä pulaan.

Tai rehellisesti, mulla oli.

Mä mietin yleensä öisin, että mitä mä tein väärin? Miksi sä et halua olla mun kanssa? Me ollaan tunnettu peruskoulun toiselta luokalta asti. Ollaan oltu kavereita lähes 10 vuotta, joista muutamat vuodet ollaan oltu parhaita kavereita. Ennen mä kävin teillä ja sä meillä viikottain. Joskus jopa useammin. Nykyään on iso saavutus, jos nähdään kerran kuussa. Silloin kun nähdään, istumme meillä, emme koskaan teillä. Juttelemme ruokapöydän ääressä lähinnä, kuinka lukio-kaverisi ovat taas olleet hauskoja. Yleensä pelaamme jotain peliä, sillä siitä saa keksittyä puoliväkisin keskustelun aiheen. 

Jos joskus pyydän sinua mukaani, vaikka shoppailemaan Helsinkiin, sanot yleensä, ettei ole rahaa. Tai sitten sanot, että sinun täytyy vahtia pikku veljeäsi tai auttaa pappaa. Viimeksi, kun pyysin sinua mukaani Ruotsiin, (josta olimme puhuneet jo kauan) sanoit, että sinulla ei ole rahaa, koska olit juuri ostanut koulupöydän huoneeseesi. Ymmärsin sen täysin, kunnes.. Ilmoitit muutaman viikon päästä facebookissa lähteväsi ''maailman ihanimman tytsyn'' kanssa viikoksi Pariisiin. Tultuasi sieltä hehkutit, kuinka olit tuhlannut lähemmäs 1000 euroa Pariisissa. Eihän sinulla pitänyt olla rahaa?

Tälläisia tilanteita on ollut useasti. Olen pyytänyt sinua jonnekin kanssani, mutta et ole päässyt. Sen sijaan olen nähnyt kuvia instagramissasi tai snäpissäsi, kuinka olet bilettämässä muiden kanssa. Sinulla on aina aikaa muille, mutta ei minulle. Perut tapaamisemme ja sovit muiden kanssa uuden. Mä olen sulle sanonut, että mulle ois ok tulla joskus teidän kanssa jonnekin. 

----------

Please, could you just forget me? It hurts less than empty promises.

----------

Mä odotin innolla sun synttäreitä. Me puhuttiin jo mun juhlissa siitä, mitä kaikkea me voitas tehdä. Sä kerroit ketä olit aatellu kutsua. Lähempänä synttäreitäsi, huomasin, että mulla oli samalle päivälle muuta menoa. Ilmoitin sulle ja sä vaikutit tosi pettyneeltä. Mua alko harmittaa, sillä olisin halunnut tulla sun synttäreille. Olithan sä mun paras kaveri. Mä tein kaikkeni, jotta sain siirrettyä menoni toisille päiville. Ilmoitin sulle kaksi päivää aiemmin, että pääsen juhliisi. Ja sitten sä sanoit, että olit kutsunut yhden mun pahimmista kiusaajista. Mä sanoin sulle, että en sitten voi tulla juhliisi. Luulin, että tiedät, ettemme tule toimeen. Sä sait valita, kumman haluat synttäreillesi mieluummin. Sinä valitsit kiusaajani.

Mihin se luotettava ja turvallinen ystäväni on kadonnut? Missä on hän, jolle pystyin kertomaan kaiken? Me puhuttiin toisillemme aina suoraan. Ei valheita, ei turhia lupauksia. Meillä oli tosi hauskaa yhdessä. Sä olit mun tukipilari. Muistatko sen, kun tulit yhtenä päivänä luokseni, kun minusta ei kuulunut mitään viikkoon? Sä koputit meidän oveen ja vaadit päästä sisälle. Tulit huoneeseeni ja näit kuinka veri valui ranteistani. Sinä tartuit kädestäni ja pyysit minua lopettamaan. Otit terän vierestäni ja veit sen pois. Olit vieressäni, kun vanhempani tulivat huutamaan minulle. Otit minut luoksesi yöksi, sillä en halunnut jäädä kotiin. Kiitos siitä. Nyt tilanne on lähes sama, paitsi, että kukaan ei ole viemässä terää kädestäni. Kukaan ei estä, kun satutan itseäni.

---------------

----------------

If you don't text me, I'll understand

If you don't call me, I'll understand

If I forget you, you'll understand.

If I stay

I don't care if it hurts. 

I want to have control. 

I want a perfect body. 

I want a perfect soul.

-------------

Mitä jos mua ei enää oliskaan? 

Mä istun yksin pimeässä huoneessa, kädessäni purkki. Se on puolillaan pillereitä. Kaadan ne kädelleni ja katselen niitä hetken. Turvallisuuden tunne valtaa mieleni ja kehoni. Mä voisin päästä täältä pois silloin kun haluan. Mä pitelen kädessäni avainta pakoon. Avainta vapauteen. 

Olisiko tuolla jossain paikka, jossa ei ole pelkoa? Paikka, jossa sä olet vapaa. Voisinko mä vihdoinkin olla se iloinen tyttö, joka katosi vuosia sitten. Pidettäisiinkö musta siellä?

Mä mietin paljon kuolemaa. Miltä se tuntuisi tai mitä sen jälkeen olisi? Onko totta, että siellä jossakin näkisi taas ne rakkaat ihmiset, jotka ovat jo poistuneet täältä? Vai nukutko sä vaan ikuista unta. Mä oon joskus kirjoittanut ylös kaikkea, mitä haluaisin mun hautajaisiin. Vieraista virsiin. 

Oon aikalailla kyllästynyt kaikkeen. Mä en halua käydä iltaisin nukkumaan, sillä en halua herätä uuteen päivään. Mä vaan haluaisin nukkua viikkoja putkeen. Haluan vapaapäivän omasta elämästäni. Joka päivä tuntuu samalle. Joka päivä mä pelkään. 

Mä kaadan pillerit purkkiin ja laitan sen takaisin piiloon. Kukaan ei saa tietää. Mä en halua lähteä tänään. Annan vielä mahdollisuuden, mutta jonain päivänä mä voin lähteä. Se ei ole tänään, ei ensi viikolla, ei kuukauden päästä, ei välttämättä lähi vuosina. Mutta mä tiedän, että lopetan elämäni omilla ehdoilla.

--------------

-------------

so I decided to stay. 

He, jotka lähtivät

Hei, kulta itke vaan, jos sua itkettää. 

Sä puhut menneistä, niis on kestettävää 

ja sä kestit kaiken ilman ketään.

------------

He, jotka lähtivät, jättivät, hylkäsivät. Uskokaa, heitä on monta. Nyt kuitenkin puhumme heistä, joiden lähtö satutti eniten.

Ihminen tarvitsee ystäviä, varsinkin silloin, kun itse on eksynyt. Tarvitset jonkun, jolle puhua niistä vaikeistakin hetkistä. Heistä voi muodostua niin tärkeitä, että toivoisit voivasi antaa heille Viisasten kiven, jotta he eivät kuolisi. Koskaan. Tai voit haluta pysäyttää elämän kulun hetkeksi siihen kohtaan, kun istutte samassa huoneessa. Näiden asioiden toivominen ei ole väärin. Minäkin olen joskus toivonut niin.

Ensimmäinen ihminen; Hän oli lapsuuden ystäväni. Tutustuin häneen kun olin 4 ja hän oli 5. Muistan ensi tapaamisemme kirkkaasti. Hänen mummonsa ja vaarinsa olivat meidän naapureitaan. He ovat vieläkin. Leikimme usein eläinlääkäreitä. Minulla oli kotana tuolloin 2 kissaa. Sitten siirryimme muovisiin Schleich-hevosiin. Perustimme tallin nimeltä Lucky Moon. Keksimme kaikille 200 hevoselleni hienot nimet. Kirjoittelimme toisillemme kuukausittain. Kunnes eräänä kesänä, hän ei enää tullutkaan naapuriin. Hän ei vastannut kirjeisiini. Olimme tuolloin 13 ja 14. Sitten, kun hän pari kesää myöhemmin saapui naapuriin, hän ei ollut enää se sama. Nyt on kulunut 7 vuotta siitä, kun hän viimeksi kävi naapurissa.

Toinen ihminen; Rakas äidinkielen opettaja peruskoulusta. Lyhyesti sanottuna, hän nosti minut pois pimeästä. Hän oli ensimmäinen, joka vuonna 2012 huomasi minun tarvitsevan apua. Hän auttoi minua jaksamaan. Hänestä voisin kirjoittaa, joskus laajemman tekstin. Hän on sen ansainnut.

Kolmas ihminen; Ensimmäinen psykologini nuoriso-puolella. Kävin hänen luonaan melkein 3 vuotta. Ja en ikinä, unoha häntä. Hän oli luottohenkilöni. En muistaakseni ole ikinä itkenyt niin paljon, kuin viimeisellä tapaamiskerrallamme. Istuin hänen vierellään. Pidimme kädestä kiinni ja hän sanoi, ettei haluaisi päästää minua. Mutta hän ei voinut pitää minua enää, sillä hän oli erikoistunut tutkimuspsykologiksi, jonka hoitokontaktit kestävät yleensä kuukausista vuoteen. Minä saon 3 upeaa vuotta.

Neljäs ihminen; Ensimmäinen tukihenkilöni. Hän oli alunperin osoitettu minulle, koska koulunkäyntini kärsi. Minut oli erotettu koulusta, enkä saanut mistään motivaatiota suorittaa 9. luokkaa loppuun. Tukihenkilöni tuli auttamaan. Hän oli ensimmäinen ihminen, joka tuli luokseni kotiini. Teime koulujuttuja ja kävimme kylillä shoppailemassa. Teimme paljon yhdessä. Hän oli kanssani 2 vuotta, kunnes jäi äitiyslomalle. En ole nähnyt häntä sen jälkeen.

Viides ihminen; Uusin tuttavuus, jonka tapasin viimeisellä osasto jaksolla nuoriso puolella. Hän osasi kysyä oikeat kysymykset, hän kuunteli, auttoi, ymmärsi. Hän tuli usein huoneeseeni, kun hakkasin päätä seinään, tai viilsin käsiä auki. Hän istui usein vierelläni ja pitämässä kädestä kiinni, kun olin lepositeissä kiinni. Ja jos joku nyt  luulee, että hän oli töissä joka päivä, niin ei. Hän oli toinen niistä hoitajista, jotka kuuluivat ''hoitotiimiini'' Sanoimme hyvästit 10.7.2017. 

---------------

One of the hardest things I've ever done in my life

is to grieve a loss of a person

who is still alive.