Stop the world from spinning around.
Feels like the sky is falling down.
Can't breathe in, I can't breathe out.
I'm afraid that I might drown.
-------------
Tasan viikko sitten tähän aikaan mä makasin tyhjässä huoneessa, yksin. Mä olin joutunut osastolle M1-lähetteellä. Mun piti silloin mennä Tintin ajan jälkeen äidin kanssa syömään ja sitten yhteen ryhmätapaamiseen. Sen sijaan, istuin Tintin huoneessa ja odotin ambulanssia. Miten mä sitten jouduin tähän tilanteeseen?
No, ennen tätä päivää, mä en tiennyt. Olis ollu hieman tyhmää kirjoittaa lyhyestä osasto -jaksostani tänne, kun en itse sitä edes muistanut. Nyt kuitenkin tiedän, kiitos Tintille. Vieläkään ei tosin varmasti osata sanoa, oliko tämän kertainen osasto-jakso ''turha''.
Oli siis viime viikon tiistai. Olin normaaliin tapaan menossa Tintin luo. Mulla oli ollut todella vaikea yö takana, en ollut nukkunut kuin vajaat 3 tuntia. (Tässä kohtaa oma muisti katkeaa, enkä muista kuin lyhyitä hetkiä sieltä täältä. Tästä eteenpäin pääosin Tintin kertomaa...) Aloitettiin juttelemalla niitä näitä. Aloimme keskustella hahmosta ja epätodellisesta olosta. Kerroin hänelle, etten välillä tunnista itseäni tai muita ihmisiä. Kerroin suunnilleen samat jutut, kuin mitä tänne kirjoitin viime tekstiin. Näistä kertomistani jutuista Tintillä oli noussut huoli ja hän mietti, pärjäänkö nykyisellä lääkityksellä. Tintti ehdotti, että kysyttäisiin lääkärin mielipidettä ja mahdollisesti nostettaisiin lääkeannosta. Menin odottamaan polin olohuoneeseen, jossa olin pelannut muiden hoitajien kanssa jazzya. Lähdettiin kysymään lääkärin mielipidettä ja lääkäri olikin halunnut jutella kanssani. Mentiin juttelemaan ja kun lääkäri oli tuonut esille huolensa voinnistani ja kertoi osastohoidon olevan ajankohtainen, olin mennyt pois kontaktista. Sain siinä samalla paniikkikohtauksen ja jalkani olivat menneet tunnottomiksi, enkä pystynyt seisomaan. Tämä meni ohi noin puoli 5 aikoihin ja hetken päästä ambulanssi tulikin minua hakemaan. Ambulanssissa olin ollut ihan normaali. He kysyivät perus kysymyksiä esim. päivämäärää ja paikkaa. He myös ihmettelivät M1-lähetettäni, jossa luki, että olin psykoottinen ja katatonisessa tilassa. Samaa ihmetteli myös osaston päivystävä psykiatri.
Olin osastolla yhden yön, sillä siellä ei nähty tarpeelliseksi pitää minua kauempaa. Tintti ja lääkärini hieman ihmettelivät niinkin lyhyttä osastojaksoani. Itse asiassa itsekin sitä hieman ihmettelin. Olen tottunut viettämään osastolla vähintään kuukauden ja nyt selvisin yhdellä yöllä.
En tiedä johtuiko tämä osastojakso siitä, että minulla on niin paljon käsittelemättömiä asioita tornissa ja nyt se vain yksin kertaisesti romahti, mutta sain sen nopeasti kerättyä taas kasaan. Vai sainko ''vain'' paniikkikohtauksen, joka tulkittiin väärin? Mutta joka tapauksessa, nyt on taas hieman helpompi hengittää. Ei tämä vielä tähän lopu, mutta nyt taas jaksaa jonkin aikaa. Mutta kauan? Sitä en osaa sanoa...
--------------
--------------
It is so much safer not to feel,
not to let the world touch me.
