New year, new ....

Heippa!

Ja hyvää tätä vuotta. 

Toivottavasti sinulla on alkanut vuosi hyvin!

 Itsestäni en valitettavasti voi samaa sanoa..

-----------------

Aloitetaan vaikka siitä, että lopetin kaikki lääkkeeni 20.12.

Päätös oli täysin omani. En kokenut lääkkeistä olevan mitään hyötyä. Mulla meni siis Solian (400mg aamulla ja 400mg illalla), Ketipinor (350mg illalla) ja Levomepromazine (50mg illalla). 

Kerroin lopettamisesta Tintille vasta tämän vuoden puolella, sillä pelkäsin hänen reaktiotaan. Hän otti asian yllättävän hyvin. Hän toi ilmi huolensa ja pyysi heti kertomaan jos tilanne huononee. 

Tintti sanoi myös, että hänen täytyy infota lääkäriä.

Tässä kohtaa ajattelin, että osasto-kortti heilahtaa ja vietän alku vuoden osastolla. 

Toistaiseksi olen vielä kotona.

------------

Eilen oli tapaaminen Tintin kanssa.

Aloitettiin juttelemalla univaikeuksista. 

Kerroin valvoneeni kaksi yötä putkeen. Kysyin jälleen kerran, että eikö lääkäri voisi määrätä mulle mitään tehokkaampaa unilääkettä, kuin ketipinor ja levomepromazine. Tintti lupasi kysyä lääkäriltä. Arvaan, kyllä, että vastaus on taas ei.

Ihmettelen kyllä miksi. Eikö hän halua, että nukun? Vai mitä hän ajaa takaa. Olisi ihan mukava tietää perustelut.

Mulla on nyt siis 2 kuukauden ajan ollut nukkumisvaikeuksia. Nukun yleensä alle 5h tai en ollenkaan. Toki satunnaisesti muutaman kokonaan valvotun yön jälkeen saatan nukkua yli 12h. 

Mulla jostain syystä väsymys katoaa kellon lähestyesää 22. Ja mitä pidemmällä yötä mennään, energiat lisääntyy. Aamuisin taas väsyttää todella paljon.

Usein miten illata/yöt menee näin:

21.00 - iltapala

22.00 iltapesut

23.00 sänkyyn lukemaan kirjaa

23.30. valot pois, yritän nukkua

01.00 nousen ensimmäisen kerran juomaan vettä

02.00 alkaa ahdistaa, kun ei väsytä 

03.30 - vittuunnun totaalisesti valvomiseen ja avaan netflixin.

05.30 - jatkan netflixin tuijottamista ja päätän luovuttaa nukkumisen suhteen. Valvotaan sitten taas tämäkin yö...

07.00 - nousen ylös

Syy siihen, miksi avaan netflixin:

- Se on loppujen lopuksi aivan sama, viettääkö sen yön pyörien ahdistuneena sängyssä vai käyttääkö loppu yön johonkin, mikä vähentää ahdistusta. + aika kuluu nopeammin. 

Olen Tintin kanssa monesti käynyt tuon kaavan läpi. Hän ihmettelee miten jaksan näin. Minä ihmettelen ihan samaa.. En tiedä, mistä saan voiman jaksaa taas läpi yhden päivän. Ehkä se, että elätän toivetta yllä ''ensi yönä saan unta'' Ja vitut. Olisi mukava jos joku kertoisi, koska sellainen yö tulee vastaan. Olen kyllästynyt odotteluun. 

Tintin sanoin 

   ''Tätä menoa menet niin huonoon kuntoon, että löydät itsesi osastolta''

Ja kyllä, tiedostan tuon itsekin. Ja ihmettelen, sitäkö se lääkäri haluaa, kun ei suostu antamaan lääkettä nukahtamiseen. Edes vähäksi aikaa, että saisin levätä..

-------------

What is sleep?

...2017...

And all that's left is to accept that it's over. 

My dreams ran like sand through the fists that I made.

 I try to keep warm but I just grow colder.

 I feel like I'm slipping away.

--------------

Vuosi 2017. 

Mulla siitä kului puolet psykiatrian suljetulla osastolla. Mä jouduin sinne tammikuun lopussa ja pääsin pois juuri, kun täytin 18. Vietin siellä ystävänpäivän, pääsiäisen, vapun ja juhannuksen. Itse en muista juuri mitään 2 ensimmäisestä kuukaudesta. Haluaisin kovasti tietää, mitä kaikkea sinä aikana tein. Yritin muutaman kerran kysyä osaston hoitajilta, mutta he eivät suostuneet kertomaan. Eräänä päivänä, sain selvitettyä ketkä hoitajat olivat paikalla, kun saavuin. Yksi heistä suostui kertomaan jotain tulotilanteestani. En tunnistanut itseäni hänen kertomistaan asioista.

Tosiaan, täytin vuonna 2017 18 vuotta! 

No sekin oli asia, jota minun ei olisi kuulunut kokea... Mutta olen pikkuhiljaa pystynyt hyväksymään sen tosiasian, että olen nyt täysi-ikäinen. Halusin tai en. Aluksi järkytys oli suuri, mutta olen oppinut elämään asian kanssa.

Tapasin mahtavia ihmisiä vuoden aikana. Mainittakoon heistä kaksi parasta, Tintti ja J. Sain ''uuden'' ystävän. Hän ei tosiaakaan ole uusi, vaan yksi osastolla kanssani samaan aikaan ollut nuori. Olemme tutustuneet paremmin toisiimme viime vuoden aikana. Ystävistä vielä mainitsen, että pidin super pitkän juttu-tuokion ystäväni K:n kanssa. Saimme yhdessä käytyä paljon asioita läpi. Hän oli yksi syy, miksi en antanut tornin romahtaa. Hän auttoi minua purkamaan sitä ja jaksamaan taas eteenpäin. Ja R:n tytär oli paikalla ottamassa kiinni, kun torni alkoi sortumaan. 

-------------

Vuosi 2018.

Vuoden vaihteen vietin kotona, join kuoharia ja pelasin pleikkarilla. En edes ostanut raketteja. Aiemmin mua on jännittänyt uusi vuosi, olen innolla odottanut, että kello lyö 00:00 ja saa toivoa. Tänä vuonna, mua pelottaa. Pelkään joutuvani osastolle, pelkään, että mä menetän hallinnan, kaikesta. 

Mä en edes uskaltanut toivoa mitään. Mitä mä edes voisin toivoa? 

Mun täytyy vaan mennä päivä kerrallaan ja varovasti katsoa, mitä huominen tuo tullessaan. 

--------------

---------------

Butterflies cannot see their wings. 

But the rest of the world can.