Chaos inside me

 help me trust

that there's

a beautiful purpose

in this broken

heart.

---------------------------

Mulla on ikävä Tinttiä. Ja ikävä kasvaa päivä päivältä. Olen yrittänyt olla vahva ja päästä yli meidän hoitosuhteen loppumisesta. Mutta se on vaan niin vaikeaa.

Mua ahdistaa niin paljon. Tunnen kuinka mua painetaan kasaan. Joku istuu mun rintakehän päällä iltaisin kun menen nukkumaan ja pitäisi rentoutua. Nukkumisesta ei tule mitään ja joudun tukeutumaan tarvittaviin lääkkeisiin, joka on ihan perseestä suoraan sanottuna. 

Ja viime viikon perjantaina mä sain tarpeekseni. Mua ahdisti niin paljon, että en enää voinut muuta. Otin yliannostuksen lääkkeitä, tarkoituksenani nukkua muutaman päivän. Eihän se sitten toiminutkaan vaan heräsin seuraavana päivänä 15:00 niin huonoon oloon, että teki mieli oksentaa. Koko loppu päivä meni kuin sumussa. Pää painoin kymmeniä kiloja ja meinasin nukahtaa seisaalleen. Joko otin lääkkeitä liian vähän tai jotain. En kuitenkaan päässyt tavoitteeseeni. Ja se harmittaa. 

Viime aikoina mä oon saanut ihan outoja ''kohtauksia'', jos niitä nyt sellaiseksi voi kutsua. Yhtäkkiä huomaan olevani ihan eri paikassa, kuin missä olin hetki sitten, eikä mulla ole mitään hajua, miten päädyin siihen uuteen paikkaan. Ja kelloa katsoessa huomaan, että aikaa on kulunut 5-10 minuuttia. Ihan kuin olisin nukahtanut ja herännyt hetken päästä ja ikään kuin olisin teleportannut itseni siihen uuteen paikkaan. En muista mitä olen sillä välillä tehnyt. Olenko puhunut jotain? Olenko tehnyt jotain? Kun havahdun, niin olo on outo. Jotenkin väsynyt ja voimaton. Päässä humisee ja pyörryttää. Näitä tulee noin 2-3 kertaa viikossa. 

Uusi omahoitajani on jäänyt kesälomalle ja sain tilalle sijaisen. Onneksi hän on jo ennestään tuttu, joten uskon että hänelle on helppo jutella. Toivottavasti voisin pian purkaa näitä ajatuksia jollekin. En tiedä kauanko pärjään näiden kanssa. En usko että kovin pitkään..

--------------------

---------------------

Kaikki muutkin kantaa taakkojaan,

nyt mun pitää vaan,

kuoreni kovettaa.

-------------------------

Oikein pieni

 Jos syön pelkkää ilmaa

ehkä mä ilmaks muutun

Olen kevyt kuin lintu

Jos oon ihan hiljaa

Jos en näy enkä kuulu

En tuoksu en maistu

Ehkä mä kapenen tarpeeks

Että pystyn taas kulkeen

Siellä mis on peilejä

Jos oon ohut kuin viiva

Ehkä ei heijastu musta

Niihin ees mun virheitä

Jos ois oikein pieni

Ehkä joku ottais mut syliin

Ehkä silittäis kunnes nukkuisin

Jos ois oikein pieni

Ehkä pystyisin taas kattoo silmiin

Ehkä ittellenikin mä kelpaisin

Jos ois oikein pieni

Mä koitan olla oikein pieni

Mä koitan olla oikein pieni

—————

Karu - oikein pieni

Trust

 Trust is easy to break 

but hard to build.

————————-

Mä olen huono luottamaan ihmisiin. Mulla kestää tosi kauan kasvattaa luottamus johonkin ihmiseen. Mun luottamus on petetty niin monta kertaa. Sen ovat pettäneet niin parhaat ystävät, hoitohenkilökunta, kuin turvalliseksi tuntemani ihmiset. Nyt olen siinä kohtaa, että mun pitäis alkaa rakentamaan luottamussuhdetta uuteen omahoitajaan ja se on osoittautunut aika hankalaksi.

Mä haluaisin, että luottamus syntyisi niinkin helposti, kuin sormia napsauttamalla. Ikävä kyllä luottamuksen kanssa se on vähän toisinpäin, tarkoitan tällä sitä, että luottamus yleensä rikotaan sormia napauttamlla ja rakentaminen kestää useita vuosia. Mutta sen tiedän, että jos saisin rakennettua luottamussuhteen, olisi niin monen asian kertominen niin paljon helpompaa. Ei tarvisi kiertää jotain asiaa tai pysyä vaan hiljaa, koska ei voi sanoa mitään ääneen. Mä haluaisin luottaa uuten omahoitajaan, mutta se vaatisi aikaaa, jota minulla ei juurikaan ole. Mieltäni painaa niin moni asia ja haluaisin päästä niistä puhumaan. En vain luota häneen vielä tarpeeksi... 

Ehkä suurin syy miksi en luota vielä uuteen omahoitajaan on se, että pelkään sitä, että hän jättää minut juuri silloin kun sanon luottavani häneen täysin. Se olisi kaikkein pahinta. Juuri kun olet löytänyt luotettavan ihmisen, hän lähtee ja jättää sinut yksin. 

Aloin luottamaan Tinttiin kunnolla vasta 2 vuoden yhteisin työsuhteen jälkeen. Ja se oli vähän liian myöhään, sillä siellä paikassa oltiin hoidossa max 3 vuotta, ennen kuin siirrytään uuteen paikkaan hoitoon. Tämä uusi paikka on ymmärtääkseni sellainen, että täältä ei heitetä ulos 3 vuoden päästä, jos hoitoa silloin vielä tarvitsen.  Täytyy tietenkin tämä asia tarkistaa omahoitajalta, kun seuraavan kerran nähdään. 

—————————-

x - thislightinthedark - x

Jos nukun sata vuotta

 pysytkö mun luona

siihen asti

kunnes herään?

——————————-

Mulla ei mene kovin hyvin.

Itseasiassa ei ollenkaan hyvin.

Ahdistaa koko ajan, vaikka olenkin sairaslomalla lukiosta. Jotenkin tuntuu siltä, että paha olo ei helpottanut yhtään, vaikka koulu taakka lähti pois harteilta. 

Joten tässä sitä ollaan. Vuodatetaan kyyneliä ja kirjoitellaan jotakin sekavaa tänne. Tää blogi on ollut mulle henkireikä ja turvapaikka jo monen vuoden ajan. Vaikka en olekaan julkaissut itsestäni kuvaa, enkä ole nähnyt teistä ketään koskaan, tuntuu että täällä olen turvassa. Tiedän, että joku lukee ajatukseni ja ehkä voi samaistua näihin kirjoituksiin. Luin yksi ilta vanhoja tekstejäni ja vertailin silloista tilannetta tähän nykyiseen. Ei minulla niin huonosti mene, kuin silloin kun aloitin tämän blogin. Mutta menee kuitenkin huonommin kuin talvella. 

Ehkä yksi iso syy tähän huonoon oloon on Tintti. Mulla on niin kova ikävä häntä. En vieläkään ole päässyt yli meidän hoitosuhteen päättymisestä. En ole pystynyt poistamaan hänen numeroaan puhelimestani. Tai käymään hänen luonaan moikkaamassa. On vaan niin kova ikävä. Usein iltaisin kun menen nukkumaan ajattelen, että kunpa ei olisi ikinä tarvinnut edes tavata. Olisiko jonkiun toisen hoitajan kanssa eroaminen ollut helpompaa? Olisiko pitänyt olla kiintymättä niin lujasti?

Nykyisen uuden omahoitajan kanssa alku on melko hankala. Mietin koko ajan vaan Tinttiä. En meinaa millään pystyä luottamaan häneen. Se tietysti johtuu lukuisista luottamukseni pettämisistä. Niitä on mahtunut elämääni monia. Viimeisimpänä minulle hyvin tärkeä ystäväni ilmoitti yksi päivä, että ei enää halua olla ystäväni. (Tästä voin puhua myöhemmin, jos jaksan ja muistan). Toivon, että voin luottaa uuteen omahoitajaani ja toivoisen sen tapahtuvan pian, sillä mieltäni painaa niin moni asia. Yritän puhua niistä ensi kerralla, ennen kuin jään näiden painavien laatikoiden alle. (Jotkut ehkä muistaa puheeni laatikko pinosta aiemmista postauksistani)

Nykyään voisin nukkua loputtomiin. Tänäänkin heräsin 13:00. Sellaiset 13 tunnin yö unet. Mun unirytmi on hassu. Joka toinen ilta nukahdan viim 0:00 ja joka toinen menee sinne 03:00-04:00... En ymmärrä. Niinä iltoina kun nukahtaminen menee myöhään, minun on vaikea nousta sängystä. Noh, onneksi on LOHILOa, niin saan energiaa edes jostakin. (Vaikka vatsani ei meinaa liiallista Lohilon käyttöä kestää :(..)

Ehkä tää tästä. Joku päivä?

Nähdään taas täällä

x - thislightinthedark - x

—————————————-