Syömishäiriöpelle

Your worst battle 

is between

 what you know 

and 

what you feel.

---------------------

Tää teksti kertoo syömisestä ja syömättömyydestä.

Ja huonosta suhteesta ruokaan.

Mä en oikeesti enää ymmärrä, mitä teen väärin. Syön - lihon. En syö - paino ei tipu.

Mun keho on täysin sekaisin. 

Välillä näännytän sitä useita päiviä, toisinaan syön. Liikaakin. Sitten oksennan.

Mä haluan laihtua. Useita kymmeniä kiloja.

Haluan kuulla ne sanat;

''Oletko laihtunut?''

Haluan näännyttää itseäni.

Haluan olla kaikista pienin.

Mulla on ollut jo kauan tarve syödä kaikista vähiten. Esim. jos olen sukulaisten luona kylässä, mun täytyy olla se joka syö vähiten. Se jolle jää vielä nälkä kun poistutaan pöydästä. Mun täytyy syödä niin vähän, että multa kysytään jäikö mulle nälkä. En silti halua, että muut huomaa, kuinka vähän syön. Mutta silti saan jollain oudolla tavalla mielihyvää siitä, kun joku kysyy.

Ihan niin kuin saan mielihyvää sittä, kun katselen muiden syövän. Samalla, mun itse kiellän itseäni koskemasta pöydän antimiin.

Toinen asia, mistä nautin on se, kun leivon esim. juustokakun ja kutsun kotiini vieraita syömään ja en itse maista kakkua ollenkaan. Näen vain kun muut syövät.

Öisin näen unta ruuasta. Yleensä siitä, kuinka olen päätynyt ahmimaan ja oksentamaan. Näen kuinka tunnen itseeni kaikkea mahdollista, kuivista makarooneista jäätelöön. Hetken päästä huomaankin olevani vessassa oksentamassa. Uni voi vaihtua painajaiseksi siinä kohtaa, kun mitään ei tulekaan ylös. Yleensä herään täyden olon tunteeseen. 

Joskus näen unta siitä, että olen sairaalassa, koska olen alipainoinen. Nekin unet ovat ahdistavia, sillä yleensä unessa päädyn lepositeisiin, sillä en ollut suostunut letkuruokintaan. 

Pelkään että nämä unet kertovat tulevaisuudesta. 

Entä jos reilu vuoden päästä päädyn valtavaan ahmimis ja oksentamis kierteeseen? Tai päädyn sairaalaan pakkoruokintaan? Toisaalta nämä pelottavat minua, mutta toisaalta en voi jatkaa näinkään.

Tällä hetkellä en ole mitään muuta kuin syömishäiriöpelle. 

En osaa enää laihduttaa, en osaa rajoittaa syömisiä tarpeeksi, jotta laihtuisin. En osaa liikkua niin paljon, että paino tippuisi. En osaa enää mitään.

En tiedä miten kehtaan mennä Tintin luo puhumaan syömishäiriöstä, kun en pysty edes laihtumaan.

Tuntuu, ettei minulla ole oikeutta puhua syömishäiriöstä, kun olen tämän kokoinen. Tuntuu etten ole uskottava syömishäiriöinen kun en ole alipainoinen. Tuntuu että olen kävelevä vitsi. Häpeä itselleni ja kaikille muille. Minun pitää joko laihtua tai kuolla.

En halua enää olla syömishäiriöpelle.

---------------

Wanna get skinny?

Then shut your trap

and starve bitch

starve.

''Happy'' Birthday to me

Syntymäpäivä.

Yleensä silloin pitäisi olla hauskaa.

No, mulla ei ole.

--------------

Herään aamulla puhelimen soimiseen. 

Pappa soittaa ja toivottaa hyvää syntymäpäivää.

Mä melkein itken. En ilosta, vaan ahdistuksesta.

Taas yksi vuosi on mennyt ja mun ei enää pitänyt olla täällä.

Vuonna 2013 tein itselleni lupauksen, että en enää näe 14 v synttäreitä. Lupasin itselleni, että tapan itseni ennen kuin täytän 14. Kesä lähestyi ja yritin itsemurhaa osastolla, mutta hoitaja ehti pelastaa minut. Petyin siitä suuresti. Sitten täytin 14. Päivä oli kamalin kaikista. Muut iloitsivat ja toivat lahjoja. Mä vaan mietin, että jos olisin kuollut 2 viikkoa sitten, nämä olis varmaan mun hautajaiset. 

Siitä lähtien joka vuosi tänä päivänä, en voi olla miettimättä sitä lupausta, jonka tein itselleni. 

''Mun ei kuuluisi enää olla täällä''

Joka vuosi tuon 14 v synttäreiden jälkeen mä lasken vuosia, kuinka monta on tullut ''ylimääräistä'' aikaa. Joka vuosi mä mietin, että nyt olisi jo aika lähteä. 

Sen takia olen yleensä ollut kesät osastolla. En ole uskaltanut olla kotona. Tämä on toinen kesä on kun olen kotona. Ja samalla toinen kesä kun olen yksin syntymäpäivänäni. Eikä tämä ole yhtään sen helpompaa. 

Ahdistuin niin paljon, heti aamusta saamistani synttäri toivotuksista, että haluaisin vaan peiton alle. 

Ihmiset eivät ymmärrä, enkä minä jaksa selittää jokaiselle. Enkä edes haluaisi.

No,

''Hyvää'' Syntympäivää, Minä.

-------------

This year I wished I was dead

And they all clapped

without knowing.

#fatgirl

'Cause you're the darkest star 

within the galaxy of life. 

Remove the fork and spoon

 and all you're left with is a knife.

-------------

Mennään suoraan asiaan.

Minkä takia mä oon tällänen saamaton läskikasa?

Tälläinen possu, elefantti?

Miksi mun paino ei tipu, vaikka tekisin mitä?

Mä oon koittanut jo vaikka mitä. 

Olen syönyt max. 700 kcal päivässä ja liikkunut paljon, mutta paino pysyi samana.

Olen yrittänyt syödä ''normaalisti'' 4-5 kertaa päivässä lautasmallin mukaisia annoksia, mutta paino vaan nousi.

Mä oon oikeesti kyllästynyt tähän. Viimeksi kun söin max 700 kcal, niin paino tippui 5-7 kiloa viikossa. Nyt ei ole tapahtunut mitään. 

Miksi en saa olla pieni ja kaunis?

Mitä mä olen tehnyt väärin?

Lopetin ravitsemusterapian, koska en enää kehdannut mennä sinne.

En ole tarpeeksi sairas tai pieni käydäkseni siellä.

Hän varmaan nauroi minulle jokaisen käynnin jälkeen, kun olin käynyt siellä selittämässä,

kuinka vaikeaa syöminen on.

Muilla menee paljon huonommin. Muut vat pienempiä kuin minä.

En voi pyytää apua, kun olen tämän kokoinen.

Ensin pitää laihtua ja paljon. Useita kymmeniä kiloja.

Mä en ole halunnut puhua syömisitä enää missään. Olen halunnut olla hiljaa, koska olen tämän kokoinen. 

Ymmärrettävää, eikö?

En kehtaa kohta poistua edes kotoa, kun olen näin valtava.

En kehtaa mennä Oskuun, ryhmiin. 

Hekin nauravat minulle, kun vyöryn ovesta sisään. 

''Vitun läski huomiohuora'' 

''Läski possu''

''Syömishäiriöpelle''

En vaan yksinkertaisesti halua mennä sinne.

Tuntuu niin väärältä kirjoittaa tästä. 

Olen vain iso kasa läskiä.

Jota kukaan ei kaipaa,

ei tarvi,

ei halua.

Olen täysin turha.

Miksi olen vielä elossa?

---------------

Pretty girls don't eat, right?

New year, new ....

Heippa!

Ja hyvää tätä vuotta. 

Toivottavasti sinulla on alkanut vuosi hyvin!

 Itsestäni en valitettavasti voi samaa sanoa..

-----------------

Aloitetaan vaikka siitä, että lopetin kaikki lääkkeeni 20.12.

Päätös oli täysin omani. En kokenut lääkkeistä olevan mitään hyötyä. Mulla meni siis Solian (400mg aamulla ja 400mg illalla), Ketipinor (350mg illalla) ja Levomepromazine (50mg illalla). 

Kerroin lopettamisesta Tintille vasta tämän vuoden puolella, sillä pelkäsin hänen reaktiotaan. Hän otti asian yllättävän hyvin. Hän toi ilmi huolensa ja pyysi heti kertomaan jos tilanne huononee. 

Tintti sanoi myös, että hänen täytyy infota lääkäriä.

Tässä kohtaa ajattelin, että osasto-kortti heilahtaa ja vietän alku vuoden osastolla. 

Toistaiseksi olen vielä kotona.

------------

Eilen oli tapaaminen Tintin kanssa.

Aloitettiin juttelemalla univaikeuksista. 

Kerroin valvoneeni kaksi yötä putkeen. Kysyin jälleen kerran, että eikö lääkäri voisi määrätä mulle mitään tehokkaampaa unilääkettä, kuin ketipinor ja levomepromazine. Tintti lupasi kysyä lääkäriltä. Arvaan, kyllä, että vastaus on taas ei.

Ihmettelen kyllä miksi. Eikö hän halua, että nukun? Vai mitä hän ajaa takaa. Olisi ihan mukava tietää perustelut.

Mulla on nyt siis 2 kuukauden ajan ollut nukkumisvaikeuksia. Nukun yleensä alle 5h tai en ollenkaan. Toki satunnaisesti muutaman kokonaan valvotun yön jälkeen saatan nukkua yli 12h. 

Mulla jostain syystä väsymys katoaa kellon lähestyesää 22. Ja mitä pidemmällä yötä mennään, energiat lisääntyy. Aamuisin taas väsyttää todella paljon.

Usein miten illata/yöt menee näin:

21.00 - iltapala

22.00 iltapesut

23.00 sänkyyn lukemaan kirjaa

23.30. valot pois, yritän nukkua

01.00 nousen ensimmäisen kerran juomaan vettä

02.00 alkaa ahdistaa, kun ei väsytä 

03.30 - vittuunnun totaalisesti valvomiseen ja avaan netflixin.

05.30 - jatkan netflixin tuijottamista ja päätän luovuttaa nukkumisen suhteen. Valvotaan sitten taas tämäkin yö...

07.00 - nousen ylös

Syy siihen, miksi avaan netflixin:

- Se on loppujen lopuksi aivan sama, viettääkö sen yön pyörien ahdistuneena sängyssä vai käyttääkö loppu yön johonkin, mikä vähentää ahdistusta. + aika kuluu nopeammin. 

Olen Tintin kanssa monesti käynyt tuon kaavan läpi. Hän ihmettelee miten jaksan näin. Minä ihmettelen ihan samaa.. En tiedä, mistä saan voiman jaksaa taas läpi yhden päivän. Ehkä se, että elätän toivetta yllä ''ensi yönä saan unta'' Ja vitut. Olisi mukava jos joku kertoisi, koska sellainen yö tulee vastaan. Olen kyllästynyt odotteluun. 

Tintin sanoin 

   ''Tätä menoa menet niin huonoon kuntoon, että löydät itsesi osastolta''

Ja kyllä, tiedostan tuon itsekin. Ja ihmettelen, sitäkö se lääkäri haluaa, kun ei suostu antamaan lääkettä nukahtamiseen. Edes vähäksi aikaa, että saisin levätä..

-------------

What is sleep?