Syntymäpäivä.
Yleensä silloin pitäisi olla hauskaa.
No, mulla ei ole.
--------------
Herään aamulla puhelimen soimiseen.
Pappa soittaa ja toivottaa hyvää syntymäpäivää.
Mä melkein itken. En ilosta, vaan ahdistuksesta.
Taas yksi vuosi on mennyt ja mun ei enää pitänyt olla täällä.
Vuonna 2013 tein itselleni lupauksen, että en enää näe 14 v synttäreitä. Lupasin itselleni, että tapan itseni ennen kuin täytän 14. Kesä lähestyi ja yritin itsemurhaa osastolla, mutta hoitaja ehti pelastaa minut. Petyin siitä suuresti. Sitten täytin 14. Päivä oli kamalin kaikista. Muut iloitsivat ja toivat lahjoja. Mä vaan mietin, että jos olisin kuollut 2 viikkoa sitten, nämä olis varmaan mun hautajaiset.
Siitä lähtien joka vuosi tänä päivänä, en voi olla miettimättä sitä lupausta, jonka tein itselleni.
''Mun ei kuuluisi enää olla täällä''
Joka vuosi tuon 14 v synttäreiden jälkeen mä lasken vuosia, kuinka monta on tullut ''ylimääräistä'' aikaa. Joka vuosi mä mietin, että nyt olisi jo aika lähteä.
Sen takia olen yleensä ollut kesät osastolla. En ole uskaltanut olla kotona. Tämä on toinen kesä on kun olen kotona. Ja samalla toinen kesä kun olen yksin syntymäpäivänäni. Eikä tämä ole yhtään sen helpompaa.
Ahdistuin niin paljon, heti aamusta saamistani synttäri toivotuksista, että haluaisin vaan peiton alle.
Ihmiset eivät ymmärrä, enkä minä jaksa selittää jokaiselle. Enkä edes haluaisi.
No,
''Hyvää'' Syntympäivää, Minä.
-------------
This year I wished I was dead
And they all clapped
without knowing.
