Mirror, mirror on the wall, ruthless to your victim.
Suiting you becomes my love, tied to my reflection.
Hunger takes a hold of me, making my decisions.
----------------
Aamuni alkaa aina samalla. Ne alkaa pelolla tulevasta päivästä.
Mitä jos mä mokaan? Mitä jos mä en osaa? Mitä jos mä syön liikaa?
Niin, mitä jos mä syön?
Ruokailut pyörii mielessä. Ne kiertää ympyrää mun päässä. Se jatkuu ja jatkuu, eikä se lopu, vaikka mä menisin nukkumaan. Kun herään, se alkaa taas. Joskus en saa edes yöllä rauhaa, vaan ruoka tulee uniini. Näen painajaisia siitä, että lihon.
Herään aamulla paniikissa. Enkai mä vaan oo lihonu eilisestä? Enhän? Olihan se vaan unta?!
Varmuuden vuoksi kaivan vaa'an piilosta. Punnitsen itseni, kerran, kahdesti, kolmesti. Ravaan vaa'an päällä niin kauan, että voin olla varma, ettei se valehtele. Laitan vaa'an takaisin piiloon, ettei kukaan huomaa.
Juoksen takaisin alakertaan.
Varmuuden vuoksi mittaan reidet. Eikai vaan yön aikana ole tullut lisä senttejä. Mittaan jokaikisen kohdan kehostani. Enhän vaan ole isompi kuin eilen?
Skippaan aamupalan. Siitä tulisi vain turhia kaloreita kulutettavaksi, enkä halua rikkoa 15 tunnin paastoa. En ole luovuttaja. Vaikka Skyr-rahka huutaakin jääkaapin oven takaa, suljen sen pois mielestäni. Tänään en sitä voi syödä.
Otan aamulääkkeet ja vitamiinit. Juon niiden kanssa paljon vettä.
Ah, kylmää ihanaa vettä.
Se on niin kylmää, että voin tuntea sen virtaavan tyhjään vatsaani.
Seuraavaksi alan laskea tunteja seuraavaan kertaan, kun täytyy syödä. Mietin monet kerrat, syönkö vai en? Pidänkö vielä paastoa ja syön vasta illalla? Mitä syön? Paljonko kaloreita siinä on?
Päätän syödä. Pidin kuitenkin eilen paaston, niin tänään voin jotain syödäkin. Mutta en saa ajatella ruokaa palkintona hyvin sujuneesta paastosta. Ruoka ei saa olla palkintona. Sen ei kuulu olla hyvä asia. Se vain lihottaa.
Ruoka-aika, päätös täytyy olla valmis nyt!
Kasaan annoksen lautaselle.
3rkl riisiä ja 100g kanakastiketta.
Lasken kalorit nopeasti, 204.
Lämmitän annoksen ja alan syömään.
Pureskelen hitaasti ennen kuin nielaisen ... 25, 26, 27, 28, 29, 30.
nielaisen ensimmäisen haarukallisen.
Puolessa välissä alkaa tökkiä. En pysty enää. Ihan kuin kurkkuuni olisi muodostunut lukko, joka estää minua syömästä enempää. Minun täytyy lopettaa, olen syönyt jo 100 kalorin edestä myrkkyä.
Seuraava vaihe on kulutus. Täytyy nollata kalorit. En saa jättää niitä kehooni. En kykene oksentamaan mitään, joten ainoa vahtoehto on kulutus. Se täytyy tehdä heti.
Aloitan lihaskunnolla ja jatkan lenkkeilemällä postilaatikolle ja takaisin. Juoksen sinne ensin neljästi sitten tauko ja toiset neljä.
Tämän jälkeen sydämeni hakkaa tuhatta ja sataa, jalat eivät kanna, enkä meinaa saada happea.
Olenkohan varmasti saanut kaiken myrkyn ulos? Olenko varmasti?!
Illalla syön puolikkaan ruisleivän ja mukillisen teetä. En viitsinyt olla kokonaan syömättä, sillä muu perhe oli paikalla. En halua huolestuttaa heitä turhaan. Päivän päätteeksi lasken kalorit. Syödyt ja kulutetut. Olen hieman miinuksella, mikä on hyvä. Sain kulutettua enemmän kun söin.
Nälkäisenä on hyvä mennä nukkumaan. Jotenkin on rauhallinen olo kun on nälkä, tunnen onnistuneeni jossain. Nälän tunteeseen on ihana nukahtaa. En tiedä, mutta saattaa kuulostaa teistä oudolle. Nautin siitä, että minulla on nälkä. Aivan kuten nautin siitäkin, kun lihaskuntoa tehdessä ei meinaa saada happea. Tai kun juoksulenkin jälkeen tuntuu, ettei jalat kanna. Siinä vaiheessa tiedän onnistuneeni edes jossakin.
---------------
---------------
because the mirror hurts worse than starving.
