When I die

The air is getting hard to breathe. 

I wish that you would just put me down. 

I wish that I could go to sleep.

-------------

Tutkin työpöytäni laatikoita, etsien vanhoja piirrustuksia. Tunnin etsinnän jälkeen löysin kasan kirjeitä, joiden päälle oli kirjoitettu tuntemieni ihmisten nimiä. Yksi niistä oli sen hetkiselle psykologilleni, yksi vanhemmilleni, yksi jokaiselle ystävälleni (n. 4 eri ystävää) ja pari kirjettä muutamille kouluni opettajille. Kirjeet sisälsivät viimeisen viestini heille. 

Luin kirjeet läpi ja yksikään niistä ei ollut ''syyllistävä'', eli en syyttänyt kirjeissä ketään valinnoistani. Lähinnä vaan kerroin parhaat muistomme yhdessä, kiitin ja liitin kirjeeseen jonkin piirroksistani. 

Jatkoin laatikon penkomista ja löysin seuraavaksi muutaman A4:sen, johon olin kirjoittanut virsiä. Lapuilla luki myös asioita joista pidän. Suosikki värit, kukat, tuoksut, jne. Lista oli pitkä. Lappuja lukiessani tajusin, että nämä laput sisälsivät toiveita hautajaisia varten. Minun hautajaisia varten.

Viimeisenä pohjalla oli kansio, joka oli täynnä piirrustuksia. Kuvat ja aiheet vaihtelivat ahdistuksesta ja peloista syömishäiriöön. Papereille oli piirretty myös Se. Tai oikeastaan 3:lle oli piirretty Se. 

Tässä vaiheessa pelästyin. Katsoin miltä vuodelta kirjeet olivat. Vuodeksi paljastui kevät 2013. 

Ai, että mikä vuodessa on niin erikoista?

No, esimerkiksi se, että kuuluuko mielestäsi 13 vuotiaan miettiä ja suunnitella omat hautajaisensa? Kuuluuko tämän 13 vuotiaan kirjoittaa kasa kirjeitä raikkaimmilleen, jossa hyvästelee heidät ja kiittää  ihanista muistoista?

Mielestäni ei. 

Tuon ikäisen pitäisi olla kavereiden kanssa, käydä harrastuksissa. Eikä miettiä päivämäärää, milloin kuolla. 

Kirjeet oli kirjoitettu osastolla, ja niiden valmistumisen jälkeen ei mennyt kauaa, kun yritin itsemurhaa ensimmäisen kerran. Se päättyi ''onnellisesti'' (ajattelen nyt, että onnellisesti, silloin se oli suurin pettymys), minut löydettiin ajoissa huoneestani ja vietiin toiselle osastolle.

Olin ottanut yliannostuksen lääkkeitä. Ilta lääkkeet jaettiin 18:00 aikoihin ja olinkin ottanut ne + minulla ''säilössä'' olleet lääkkeet. Makasin huoneeni lattialla, enkä meinannnut saada happea. Siitä ei mennyt kauaakaan, kun yksi hoitajista tuli käymään luonani, kun huoneeni ovi oli jäänyt raolleen. Ja onneksi hän tuli. Vähän ajan päästä tilani oli mennyt huonommaksi, minuun ei saanut enää ''yhteyttä'', jalat ja kädet olivat muuttuneet veltoiksi, tuijotin vain yhteen pisteeseen. Pulssini hidastui. Seuraavana aamuna heräsin koneiden ääniin toiselta osastolta, minut oli laitettu sänkyyn kiinni, jotten pääsisi karkaamaan. 

---------------------

-----------------

when I die, don't you dare come to 

my grave and tell me you love me.

because those words were the only thing 

I would have needed 

to stay.

Hey it's Ana

I don't know the first time I felt unbeautiful.

 The day I choose not to eat.

------------

Aamulla herätessäsi, kuulet, kuinka äiti laittaa kahvin tippumaan. Kuulet, kun kupit otetaan kaapista. Lusikat laatikosta. Muistat, kuinka iltapala jäi välistä. Sinulla on nälkä. Vai onko? 

Nouset sängystä, kiedot aamutakin päällesi. Kävelet portaat alas kohti keittiötä. Kahvin tuoksu kantautuu nenääsi. Otat suosikki murosi kaapista ja kaadat ne kuppiin. 

Kävelet pyötää kohti ja istut alas. Kaadat maitoa murojen päälle.

Ja sitten,

Äiti lähtee töihin, isä on jo töissä. Pikkusisko lähti kouluun. Olet yksin.

Katsot murokulhoasi, toivot sen tyhjentyvä. Lasket kaloreita, mielessäsi on pahemmat kaavat, kuin lukion pitkässä matikassa. 30 grammaa muroja, 1 dl maitoa...  Yhden lusikallisen kalorit, koko kulhon kalorit, koko paketin kalorit. Ajatukset törmäilevät toisiinsa. Teet päätöksen. Syöt muroista puolet ja heität loput pois. Hyvä, nyt on hyvä.

Puet vaatteet päälle. Katsot peiliin. Hyi, vittu! Otat vaatteet pois, mittaat pohkeet, vyötärön, käsivarret, ranteet. Otat vaa'an piilosta ja punnitset itsesi, kahdesti. Takaisin vaatteisiin.

Ja niin, päivä päivältä joudut syvemmälle ja syvemmälle. Kunnes huomaat, ettei hänelle riitä mikään. Hän neuvoo sinut peittämään kaiken, jottei kukaan tai mikään tule väliinne. Hän omistaa sinut. Valehtelemisesta tulee tapa, tavasta pakollinen. Yhtäkkiä huomaat rakentaneesi sinun ja muiden ihmisten välille ylitsepääsemättömän suojamuurin, jonka yli tai ali ei pääse enää kukaan. Olet kahdestaan hänen kanssaan. Hänestä tulee elämäsi tärkein henkilö. Kysyt aina häneltä ensin. Muiden mielipiteet tai asiat eivät merkitse sinulle mitään. Kukaan muu ei ole oikeassa, kaikki muut valehtelevat. Paitsi hän. 

Kun hän on ottanut sinut tiukkaan syleilyynsä asiat kääntyvät päälaelleen. Ennen pitkään huomaat, että et tiedäkään muusta. Et tiedä oletko sinä sairas, vai ovatko muut ihmiset sairaita? Koska asetelma on muuttunut. Enää ei ole sinä ja muut vastaan Ana

Vaan,

Sinä ja Ana vastaan muu maailma.

--------------

------------

Nothing tastes as good as skinny feels

Mind game

I dreamed, I was missing. 

You were so scared. 

But no on would listen, 

cause no one else cared.

--------------

Kello löi 12. Istuin Tintin huoneessa, äidin, Tepoli-ihmisen ja tietenkin Tintin kanssa. Olimme kokoontuneet juttelemaan ristiriidoista kodin ja Tintin, sekä muiden hoitohenkilöideni välillä. Kodin käsitys oli, että kaikki oli paremmin, kuin hyvin. Tintin käsitys oli, että harhat olivat voimakkaina läsnä. Muu hoitohenkilökunta, tässä tapauksessa Tepoli, oli siinä hyvän ja huonon välillä. 

Tarkemmin kodin käsitykseen:

Olen ollut pirteä aamusta iltaan, käynyt tallilla, siivonnut huonettani. Käyn ajoissa nukkumaan (ennen puolta yötä), syön suht. normaalisti, lähden mukaan kauppaan jne. 

Totta vai Valhetta?

Tintin käsitys:

Yksin ollessani kuulen ääniä eri puolilta taloa, näen hahmoa, pelkään. Nukun huonosti, yleensä noin. 3 - 5 tuntia/yö. Hoidan vain pakolliset asiat.

Totta vai Valhetta?

Tepolin käsitys:

Pirteä tapaamisen ajan, en juurikaan puhu vaikeista asioista. Vaikenen, kun kysytään hahmosta ja ruokailuitsa. Vastaan lyhyesti kysymyksiin.

Totta vai Valhetta?

Pieni vihje, kaksi kolmesta on totta. 

En juurikaan muista tapaamisesta, olin omissa ajatuksissani lähes koko tapaamisen ajan. Muistan muutamia juttuja sieltä täältä. Yksi liittyi lääkitykseen. Syön tällä hetkellä vain Leponexia 50mg iltaisin. Tänään Tintti pyysi minua nostamaan sen 75mg, mutta kieltäydyin. Minulta kysyttiin uudestaan ja kieltäydyin jälleen. Lopulta todettiin, ettei keskustelu johda mihinkään. Vaihdoimme aihetta.

Pääsin pois hieman ennen puolta kahta. 

--------------

---------------

It's hard to live with a heart that tries to survive 

with a mind that tries to die.

He, jotka lähtivät

Hei, kulta itke vaan, jos sua itkettää. 

Sä puhut menneistä, niis on kestettävää 

ja sä kestit kaiken ilman ketään.

------------

He, jotka lähtivät, jättivät, hylkäsivät. Uskokaa, heitä on monta. Nyt kuitenkin puhumme heistä, joiden lähtö satutti eniten.

Ihminen tarvitsee ystäviä, varsinkin silloin, kun itse on eksynyt. Tarvitset jonkun, jolle puhua niistä vaikeistakin hetkistä. Heistä voi muodostua niin tärkeitä, että toivoisit voivasi antaa heille Viisasten kiven, jotta he eivät kuolisi. Koskaan. Tai voit haluta pysäyttää elämän kulun hetkeksi siihen kohtaan, kun istutte samassa huoneessa. Näiden asioiden toivominen ei ole väärin. Minäkin olen joskus toivonut niin.

Ensimmäinen ihminen; Hän oli lapsuuden ystäväni. Tutustuin häneen kun olin 4 ja hän oli 5. Muistan ensi tapaamisemme kirkkaasti. Hänen mummonsa ja vaarinsa olivat meidän naapureitaan. He ovat vieläkin. Leikimme usein eläinlääkäreitä. Minulla oli kotana tuolloin 2 kissaa. Sitten siirryimme muovisiin Schleich-hevosiin. Perustimme tallin nimeltä Lucky Moon. Keksimme kaikille 200 hevoselleni hienot nimet. Kirjoittelimme toisillemme kuukausittain. Kunnes eräänä kesänä, hän ei enää tullutkaan naapuriin. Hän ei vastannut kirjeisiini. Olimme tuolloin 13 ja 14. Sitten, kun hän pari kesää myöhemmin saapui naapuriin, hän ei ollut enää se sama. Nyt on kulunut 7 vuotta siitä, kun hän viimeksi kävi naapurissa.

Toinen ihminen; Rakas äidinkielen opettaja peruskoulusta. Lyhyesti sanottuna, hän nosti minut pois pimeästä. Hän oli ensimmäinen, joka vuonna 2012 huomasi minun tarvitsevan apua. Hän auttoi minua jaksamaan. Hänestä voisin kirjoittaa, joskus laajemman tekstin. Hän on sen ansainnut.

Kolmas ihminen; Ensimmäinen psykologini nuoriso-puolella. Kävin hänen luonaan melkein 3 vuotta. Ja en ikinä, unoha häntä. Hän oli luottohenkilöni. En muistaakseni ole ikinä itkenyt niin paljon, kuin viimeisellä tapaamiskerrallamme. Istuin hänen vierellään. Pidimme kädestä kiinni ja hän sanoi, ettei haluaisi päästää minua. Mutta hän ei voinut pitää minua enää, sillä hän oli erikoistunut tutkimuspsykologiksi, jonka hoitokontaktit kestävät yleensä kuukausista vuoteen. Minä saon 3 upeaa vuotta.

Neljäs ihminen; Ensimmäinen tukihenkilöni. Hän oli alunperin osoitettu minulle, koska koulunkäyntini kärsi. Minut oli erotettu koulusta, enkä saanut mistään motivaatiota suorittaa 9. luokkaa loppuun. Tukihenkilöni tuli auttamaan. Hän oli ensimmäinen ihminen, joka tuli luokseni kotiini. Teime koulujuttuja ja kävimme kylillä shoppailemassa. Teimme paljon yhdessä. Hän oli kanssani 2 vuotta, kunnes jäi äitiyslomalle. En ole nähnyt häntä sen jälkeen.

Viides ihminen; Uusin tuttavuus, jonka tapasin viimeisellä osasto jaksolla nuoriso puolella. Hän osasi kysyä oikeat kysymykset, hän kuunteli, auttoi, ymmärsi. Hän tuli usein huoneeseeni, kun hakkasin päätä seinään, tai viilsin käsiä auki. Hän istui usein vierelläni ja pitämässä kädestä kiinni, kun olin lepositeissä kiinni. Ja jos joku nyt  luulee, että hän oli töissä joka päivä, niin ei. Hän oli toinen niistä hoitajista, jotka kuuluivat ''hoitotiimiini'' Sanoimme hyvästit 10.7.2017. 

---------------

One of the hardest things I've ever done in my life

is to grieve a loss of a person

who is still alive.

It's a damn cold night

I'm looking for a place, I'm searching for the face. 

Is anybody here, I know?

-----------

Tepolin Tontut kävivät tänään meillä.  He eivät olleet kauaa. Valehtelin taas, heillekin.

Tiedän, että valehtelu ei ole oikein ja tälläisessä tilanteessa, kun olen, olisi parempi jos he tietäisivät ''missä mennään''. 

Aloitimme keskustelun small-talkilla laulamis''harrastuksesstani''. Ostin viime viikolla uuden Singstar-levyn PS4:selle. Levyn nimi on Singstar - Ultimate Party. Meillä on ollut pleikkareita 1. lähtien ja Singstarit 2. lähtien. Poikkeus ei ollut vaihtoehto 4. kohdalla. Olen laulanut levyn läpi 2 kertaa. Suosikki biiseiksi on noussut mm. Olly Murs - Dear Darlin', Ellie Goulding - Burn, P!NK - Just give me a reason. Vuosien varrella on tullut osteltua biisejä Singstoresta n. 40kpl. Niistä suosikit ovat Evanescence - My Immortal, Lene Marlin -  Unforgivable Sinner ja Avril Lavigne - I'm with you.

Tepoli - ihmiset jatkoivat liudalla kysymyksiä, joihin vastasin suurimmaksi osaksi kieltävästi. He kysyivät mm. Ketipinorin aloituksesta, ja jälleen tokaisin, että siellähän se apteekin nurkassa pyörii. Tällä kertaa he eivät sanoneet/kommentoineet mitään. He lähtivät puoli kuusi.

Ennen kuin ehditte ajatella, miksi valehtelen ihmisille, jotka haluavat auttaa?

Syy 1. Lääkkeistä puhuttaessa kukaan ei usko minua, kun kerron, että siitä on ollut kasapäin haittaa. Tästä erittäin hyvä esimerkki on se, kun minulle on tullut painoa valehtelematta 10kg 1 kuukaudessa. Ja ei, en ole ahminut suuria määriä ruokaa/herkkuja.

Syy 2. Lääke oli tauolla 1 viikon, jonka jälkeen minun piti aloittaa se 100mg illassa. Tällä hetkellä, minun pitäisi ottaa 150mg illassa. No, otan 50mg illassa.

Syy 3. Te, joilla on harhoja, pelkotiloja, masennusta jne. Te ymmärrätte, kuinka vaikeaa on selittää ihmiselle, jolla ei ole kokemusta kokemistasi asioista. Esim. Olet menossa suihkuun, saunakin on lämmin. Olet yksin kotona. Riisut vaatteet ja kävelet pesuhuoneeseen. Käyt suihkussa, kaikki on hyvin. Vai onko? Katsot saunan ovea, joka on kauttaaltaan lasia. Ei kirkasta, saman tapaista kuin esim. aurinkolaseissa. Yht äkkiä huomaat, kuinka saunan oveen alkaa piirtymään naisen kasvot. Pala palalta. Sitten näät käden, joka painautuu lasiin. Pian naisen viereen ilmestyy muita kasvoja. Etkä tunne heistä ketään.

Miten tämän selittäisi niin, että he ymmärtäisivät? Mieluiten niin, että homma menee vituiksi ja lähdet ulos odottamaan ambulanssia M1 lähete kädessä.

Tässä oli vain 3 lukuisista syistä, miksi valehtelen. Toivon, että joku ymmärtää...

--------------

----------

And no one likes to be alone

Onni on päätöksestä kii

Eikö niin, täytyy selviytyy.
Ei saa pysähtyy, tää oli minun syy. 

Kaikki muutkin kantaa taakkojaan.
Nyt mun pitää vaan, kuoreni kovettaa.

-----------

Tässä päivässä on ollut hyviä ja huonoja juttuja. Aloitetaan huonoista.

Valehtelija, kyllä ''käsi nousee virheen merkiksi'' - niinkuin autokouluni opettaja sanoo. Valehtelin tänää, no en nyt ihan kaikesta, mutta kuitenkin. Meillä kävi tänään Tepolista (niille joille tuo on vieras sana, Tepoli on Tehostetun_psykoosihoidon_poliklinikka) Sieltä meille tuli kaksi naista juttelemaan tämän hetkisestä tilanteestani. Valehtelin heille. Oli ihan pakko. Anteeksi. Ai, mistäkö valehtelin? No lähdetään vaikka kysymyksestä:

Miten sinulla menee nyt?

- Minulla menee erittäin hyvin. - 

Mitä tarkoittaa, erittäin hyvin?

- Sitä, ettei vituta ihan joka päivä. -

Siinä mielessä totta, ainakin tuo jälkimmäinen. Sitähän se on kun menee hyvin, jos edes menisi. Tässä vaihees istuin syvemmällä sohvaan. Kysymys syömisestäni sai minut pysähtymään. Se oli Ana. Hän puuttui peliin. Valehtelu jatkui. Vai, olisiko muka täytynyt kertoa, mitä päivälliselleni kävi? Vähän sama asia, kun äitini tuli kotiin ja kysyi oliko uusi resepti onnistunut. Tähän meinasin vastata:

- Kysy wc-pöntöltä, se sen ruuan söi - 

Palataan Tepoli-ihmisiin. Kerroin teille eilen, kuinka Tintti oli määrännyt yhdessä lääkärin kanssa Ketipinorit iltaan. Tepoli-ihmiset kysyivät olenko ottanut ne. Sitten se lipsahti. (Uskokaa, olen hyvä lipsauttamaan asioita juuri sillä väärällä ajankohdalla...)

No tästähän se ''riemu'' repesi. Sanoin heille, voi kuulkaa, kun en ole edes hakenut niitä apteekista. Tähän kohtaan heidän syvä huokaus.

------------

Iloisin asia vähään aikaan.

Sain töitä! Ja vielä siitä samasta lemmikkieläin kaupasta, missä olen ollut vuoden. Pomoni ja kaupan omista on ihanin vähään aikaan tuntemani henkilö (!Ei tietänkään saa unohtaa J:tä!). Hän jaksaa ymmärtää, olla ymmärtäväinen. Hän haluaa auttaa minua. Ihan tosissaan. Saan aloittaa siellä jo ensi viikon Tiistaina! Hymy levisi korviin asti, niin että poskiin sattui. En ikinä kadu sitä, että löysin tämän paikan. Itseasiassa siitä kiitos kuuluu, etsivälle nuorisotyöntekijälle, joka potkaisi minua perseeseen 2 vuotta sitten ;). 

Kerron teille nyt hieman aiemmista työpaikoistani.

Aloitin ''työt'' ensimmäisen kerran messuesittelijänä vuonna 2010. Olin tuolloin 9-10 vuotias. Esittelin yhdessä isäni kanssa KTM motocross-pyöriä ja varusteita. 

Siitä ''työt'' jatkuivat KTM liikkeessä. 

Vuonna 2013 hain mukaan Tutustu työelämään ja Tienaa - liikkeesseen, jonka tarkoituksena oli saada nuoria työelämän pariin. Hain lähimpään Siwaan töihin, tai noh, hain ja hain. Kävin vain jättämässä kassalle nimeni ja puhelinnumeroni. En edes nähnyt paikan pomoa. Myöhemmin sain soiton, että pääsen töihin Siwaan. Hakijoia oli lähemmäs 100. Olin siellä 2 viikkoa joka ikinen päivä. Ja uskokaa tai älkää, olin kassalla ja myin alkoholia ja tupakkaa. 

Siwan jälkeen olin töissä siellä sun täällä. Olin myös töissä Kärkkäisen tapaisessa jätti myymälässä 2kk 2x viikossa, 6 tuntia kerrallaan. En tykännyt paikasta yhtään. Varastoja oli 3 isoa ja 2 pienempää, joista nämä ''pienet'' olivat lähinnä jalkapallokentän kokoisia. Että kiitos, mutta ei kiitos.

Tähän väliin hauska juttu tuolta tavaratalosta. 

Olin laittamassa alusvaatteita henkareihin ja seinällä, kunnes ne henkarit loppuivat. Kysyin myyjäpariltani, missä niitä on lisää. Ohjeeksi sai:

B-varaston oikeanpuoleisessa nurkassa, lamppujen vieressä.

Ja juu, minulla oli kartta, jonka olin itse piirtänyt. Noh, kaikki oli fine. Kaikista eniten minua adhisti se, kun varastoihin oli sellaiset paksut muovi ovet, joita näkee esim. teurastamoilla.

Ovi oli 2x minua korkeampi (vähän päälle 3m) Ne olivat painavat ja haisivat ihan hirveälle. No, uskaltauduin ovista ja pääsin varastoon. Siellä ei ollut valoja. Voitte kuvitella, olet jalkapallo kentällä, hallissa ja siellä ei ole yhtään valoa missään. Onneksi oli kännykkä, jossa taskulamppu. Pelko kasvoi, kun kävelin kapeita käytäviä oikeaa nurkkaa kohti. En uskaltanut valaista sivuille, sillä pelkäsin jonkun osuvan valokeilaan. Pääsin tovin jälkeen oikeaan nurkkaan, mutta ongelmat kolminkertaistuivat hetkessä.

Laatikoita oli valehtelematta 5m korkuisissa pinoissa ja ne perkeleen henkarit olivat kaikkien alla. Lähdin pois. Ja selitin tilanteen myyjäkaverilleni. Ja hän alkoi nauramaan. Hölmistyneenä jatkoin töitä ja työpäivän jälkeen sain selville, että tämä oli jonkinlainen testi.

---------------

Loppujenlopuksi:

Minä aloitan työt ensi Tiistaina, tutussa ja turvallisessa paikassa. 

Lisätään uusi henkilö vasempaan sivupalkkiin. Hän on sen ansainnut :)

---------------

--------------

Pystyn nauramaan, pystyn valon tuomaan.

Vaikken oikeesti henkeä saa.

Songs that may help you through the day

Siitä asti, kun sairastuin, olen kuunnellut muutamia biisejä, jotka ovat auttaneet minua eteenpäin. Halusin jakaa ne kanssanne. 

Skinny Love - Bon Iver

Courage - Superchick

Sophie - Eleanor McEvoy

I'm with You - Avril Lavigne

My Immortal - Evanescence

When she Cries - Britt Nicole

Try - P!NK

F**kin' Perfect - P!NK

Beauty from Pain - Superchick

By the grace of God - Katy Perry

Never good Enough - Rachel Ferguson

Deadly Beauty - Faces without names

Battle Cry - Angel Haze

Ingrid - Johanna Kurkela

Kaunis ja Peloton - Suvi Teräsniska

Bring me to live - Evanescence

Kulta pieni - Johanna Kurkela

Suicide - Rihanna

Onhan näitä biisejä miljoonia, tässä on omat suosikit. Lisää varmasti tulossa seuraavilla blogi teksteillä. Löydät kaikki musiikki-lista postaukset tagilla Musiclist. Voisin joskus tehdä myös teidän suosikki musiclistin, johon saisitte kertoa omia suosikkeja! :)

Madness will find you

How can you see into

 my eyes like open doors?

-------------

Tänään mulla oli aika mun psykologille/hoitajalle tai miksi nyt häntä haluaa kutsua. Puhutaan hänestä vaikka nimellä Tintti. Olen tavannut häntä nyt noin puolen vuoden ajan. Hän on ihan mukava. Hänen kanssaan on helppo jutella ja hän tuntuu ymmärtävän aika paljon asioista.

Olin hänen luonaan puolitoista tuntia. Lopuksi paikalle kutsuttiin lääkärikin. En ole tainnut mainita, että vihaan tapaamisia, joihin tulee poppoota niin paljon, että tuolit loppuu kesken. Toinen mitä vihaan vähintäänkin yhtä paljon, on lääkärin kutsu paikalle kesken keskustelun. 

Noh, juttelimme ensin kuntouttavasta työtoiminnasta ja sen aloittamisesta. Juteltuamme tovin selvisi, että en voisi mennä töihin. Olen ollut töissä lemmikkieläin kaupassa noin vuoden. Viimeisen puoli vuotta olen ollut sairaslomalla. 

Seuraavaksi keskustelun edetessä lipsautin puolivahingossa, etten ole nukkunut 2 päivään tuntiakaan. Siitäkös kaikki sitten lähti leviämään nopeammin, kuin Jokisen eväät. Parit puhelut sinne ja tänne. Sitten se lääkäri tunki huoneeseen, istui tuolille ja katsoi minuun. Hän avasi suunsa ja ennen kuin sieltä ehti mitään tulla, minä nousin ylös ja sanoin: Sinulla on minulle taas kaksi vaihtoehtoa. Lääkitys tai suljettu.

Istuin hetken seisottuani tuolille, katsoin Tinttiä ja sen jälkeen lääkäriä. Hän sanoi, olleeni oikeassa. Lääke olisi Ketipinor 100mg. Ensin hän yritti tyrkyttää vanhaa tuttuani, Zyprexaa. Siitä suutuin. Hän pelästyi ja kysyi miksi. Minä aloin nauramaan. Ja kysyin hänelä, että mitä luulisi. Minulle on tullut painoa 10kg kuussa sinun Zyprexasi ansiosta, että meinasit taas myrkyttää minut. Juuri, kun olen saanut 45 kiloa pois, sen saatanan Zyprexan jäljiltä. Että kiitos, mutta ei kiitos.

Käynnin lopputulos:

Ketipinor 100mg, iltaisin

Tepoli tulee käymään luonani kerran päivässä 5x viikossa

Ravitsemusterapeutti 1x kuussa

Tintin käynnit 1-2x viikossa

--------------

------------

Just cause you're breathing,

doesn't mean you're alive.

You have to eat

Everybody said she was a winner. 

No one knew the secret kept within her.

--------------

Mulla oli eilen ravitsemusterapeutin tapaaminen. Olin tavannut hänet aikaisemminkin suljetulla osastolla. Ensimmäinen tapaaminen meni ihan hyvin. Olen aina ollut epäileväinen kyseisiä ravitsemusterapeutteja kohtaan, siitä lähtien, kun ensimmäinen kohteli minua vähätellen. Hän jopa sanoi kerran, että sinulla ei ole syömishäiriötä, kunhan vain haet huomiota. Kävin hänen luonaan 2x kuukaudessa vuoden ajan. Sitten en enää jaksanut. Haukuin hänet lyttyyn ja syytin valehtelijaksi. Nyt hän on jäänyt työtehtävistään pois. Joka oli onni minulle. Ja varmaankin myös monille muille.

Puhutaan nyt tästä uudesta. Hänen nimensä on J. Hän on nainen, jolla on lämmin katse ja ihana hymy. Hänen kanssaan voi jopa jutella. Hän tosiaan kävi luonani suljetulla osastolla. Olen taistellut pitkään ravitsemusterapeutteja vastaan. Nyt kuitenkin suostuin tapaamaan hänet. Ja voin sanoa, että se oli elämäni yksi parhaista valinnoista. 

Tapasimme uudestaan eilen. Vietin hänen luonaan yli tunnin. Aluksi keskustelimme nykytilanteesta. En katsonut hänen silmiinsä, puhuin vain taululle, joka oli seinällä. Asia kuitenkin muuttui 20 minuutissa. Katsoin häntä ja hän näki silmissäni juuri putoamaisillaan olevat kyyneleet. Sitten hän kysyi, oletko ollut rehellinen tämän tapaamisen aikana? Seuraavaksi odotin jatkoksi, että en voi sinua auttaa, jos valehtelet. Näin sen ex-terapeutti olisi sanonut. Vastasin sitten pitkän hiljaisuuden jälkeen, että en. Jolloin hän katsoi syvälle silmiini ja sanoi, ymmärrän, ei sinun tarvitse kertoa kaikkea, jollet halua. Mutta kuitenkin minä haluan sinua auttaa. Enkä pysty siihen, jos en tiedä, mitä sinun mielessäsi liikkuu. Hän pyysi minua kertomaan viime päivistä, Ja minähän kerroin.

Näin hänen katseessaan lämpöä, avoimmuutta, välittämistä ja halua auttaa ja ymmärtää. 

Hän on se, johon turvaudun jatkossa. Ei psykologini, ei lääkärini. Vaan hän. Sovimme seuraavan tapaamisen kuukauden päähän. Hän sanoi lopuksi, kun olin avaamassa ovea, että näkee minussa päättäväisyyttä ja halua elää. Sittenhän lisäsi, että toivoo minun jättävävn Anan. Ja lupasi tukea minua. Hän sanoi, että ei halua nähdä minua laihempana. Olen kuulemma hyvä nyt. Avasin oven ja lähdin ulos. Näin tapasin uuden ihmisen, josta tuli yksi tärkeimmistä.

Kun lähdin huoneesta, laitoin käteni ovea vasten ja kuiskasin:

Ethän jätä minua yksin.

------------

------------

But she doesn't look anorexic

Ethän pelkää pimeää

Ethän pelkää pimeää, siel on monta kynttilää. 

Nuku vain, jos väsyttää. Vielä valvon vierelläs.

------------------

Mä istun mun sängyllä yksin, pimeässä. On aamuyö, mä en oo saanut unta. Siitä on nyt 4 päivää, kun mä viimeksi söin lääkkeitä. Lopetin Leponexin 200 milligrammasta seinään. Mä en yksinkertaisesti enää pystynyt syömään sitä. Enkä mä oo pystynyt kertomaan mun hoitajalle. Mulla on sinne taas aika ens viikolla. Jutellaan kuulemma siitä, että pystyisinkö mä taas käymään töissä. Olin sielä viimeksi reilu puolivuotta sitten. Oon ollu nyt sairaslomalla. 

Mua pelottaa. Pimeys. Onneks en oo ihan yksin Se on taas täällä. Me juteltiin äsken. Se on iloinen kun mä pystyin lopettamaan lääkkeet. Se lupas auttaa mua pärjäämään. Lupas auttaa mua mun hoitajan kanssa. Se sanoi, että jää pitämään mua kädestä, kun mä nukahdan. 

-----------------

-----------------

Then, the silent screams:

I'd help you make them stop, cause in the night,

i see your face