Kun muut ei katso mua silmiin
Eikä käännä päätä kuulemaan
Kuulet mut vaik en lausuis sanaakaan
Kun tanssin surujen tahtiin
Ja ne mutkalle mut taivuttaa
Sinä saat mun joka solmun aukeemaan
Ei, vahva mä en oo
Mutta ehkä minusta vahvan saat
Kun täällä tuulessa horjun
Pidät maailmani paikoillaan
Ja jos hetkeksi murrun
Rakennat mut ylös uudestaan
Sä sanoit meistä vahvimmatkin joskus
Kyynelillä pesty on
Ne minut uneksi huuhtoo kunnes oon
Taipumaton.
- Kaija Koo, Taipumaton -
————————————
Kiitos Tintti näistä yhteisistä vuosista. Mä en mitenkään voi kuvailla sitä, kuinka kiitollinen mä olen, kun sain käydä sun luona juttelemassa. Sä olit aina valmis kuuntelemaan ja tukemaan mua. Ratkaistiin vaikeat asiat yhdessä. Sä et ikinä vähätellyt mua. Alun vaikeuksien jälkeen meistä tuli mahtava tiimi. Ja sä olet mun mielestä paras omahoitaja, mikä mulla on koskaan ollut. Harmillisesti vaan, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Ja nyt oli meidän vuoro. Mun täytyy oppia luottamaan uuteen omahoitajaan. Helpolla mä en pääse, sä tiesit kuinka vaikea mun on luottaa vieraisiin ihmisiin.
Mä pyysin sua tekemään jotain, mikä sais mut vihaamaan sua, jotta hyvästit olis helpommat. Noh, sä jätit tulematta mun uuden omahoitajan tapaamisille, vaikka sä lupasit. Sä sanoit, että olet mukana niin kauan kuin tarvitsen, mutta sä kävit vaan kerran ja jätit mut yksin. Ihan niin kuin sä olisit heittänyt mut ulos edelliseltä polilta ja sanonut: ’’Moikka, pärjäile :)’’ Se sattui, en kiellä. Mutta silti, mä en vois vihata sua. Sä olit mulle niin tärkeä!
Kiitos, Tintti. Ihan kaikesta.
(ja nyt poistamme Tintin vasemmasta sivupalkista...)
