Your worst battle
is between
what you know
and
what you feel.
---------------------
Tää teksti kertoo syömisestä ja syömättömyydestä.
Ja huonosta suhteesta ruokaan.
Mä en oikeesti enää ymmärrä, mitä teen väärin. Syön - lihon. En syö - paino ei tipu.
Mun keho on täysin sekaisin.
Välillä näännytän sitä useita päiviä, toisinaan syön. Liikaakin. Sitten oksennan.
Mä haluan laihtua. Useita kymmeniä kiloja.
Haluan kuulla ne sanat;
''Oletko laihtunut?''
Haluan näännyttää itseäni.
Haluan olla kaikista pienin.
Mulla on ollut jo kauan tarve syödä kaikista vähiten. Esim. jos olen sukulaisten luona kylässä, mun täytyy olla se joka syö vähiten. Se jolle jää vielä nälkä kun poistutaan pöydästä. Mun täytyy syödä niin vähän, että multa kysytään jäikö mulle nälkä. En silti halua, että muut huomaa, kuinka vähän syön. Mutta silti saan jollain oudolla tavalla mielihyvää siitä, kun joku kysyy.
Ihan niin kuin saan mielihyvää sittä, kun katselen muiden syövän. Samalla, mun itse kiellän itseäni koskemasta pöydän antimiin.
Toinen asia, mistä nautin on se, kun leivon esim. juustokakun ja kutsun kotiini vieraita syömään ja en itse maista kakkua ollenkaan. Näen vain kun muut syövät.
Öisin näen unta ruuasta. Yleensä siitä, kuinka olen päätynyt ahmimaan ja oksentamaan. Näen kuinka tunnen itseeni kaikkea mahdollista, kuivista makarooneista jäätelöön. Hetken päästä huomaankin olevani vessassa oksentamassa. Uni voi vaihtua painajaiseksi siinä kohtaa, kun mitään ei tulekaan ylös. Yleensä herään täyden olon tunteeseen.
Joskus näen unta siitä, että olen sairaalassa, koska olen alipainoinen. Nekin unet ovat ahdistavia, sillä yleensä unessa päädyn lepositeisiin, sillä en ollut suostunut letkuruokintaan.
Pelkään että nämä unet kertovat tulevaisuudesta.
Entä jos reilu vuoden päästä päädyn valtavaan ahmimis ja oksentamis kierteeseen? Tai päädyn sairaalaan pakkoruokintaan? Toisaalta nämä pelottavat minua, mutta toisaalta en voi jatkaa näinkään.
Tällä hetkellä en ole mitään muuta kuin syömishäiriöpelle.
En osaa enää laihduttaa, en osaa rajoittaa syömisiä tarpeeksi, jotta laihtuisin. En osaa liikkua niin paljon, että paino tippuisi. En osaa enää mitään.
En tiedä miten kehtaan mennä Tintin luo puhumaan syömishäiriöstä, kun en pysty edes laihtumaan.
Tuntuu, ettei minulla ole oikeutta puhua syömishäiriöstä, kun olen tämän kokoinen. Tuntuu etten ole uskottava syömishäiriöinen kun en ole alipainoinen. Tuntuu että olen kävelevä vitsi. Häpeä itselleni ja kaikille muille. Minun pitää joko laihtua tai kuolla.
En halua enää olla syömishäiriöpelle.
---------------
Wanna get skinny?
Then shut your trap
and starve bitch
starve.
