Epäonnistuja

Eikö niin, täytyy selviytyy. 

Ei saa pysähtyy. 

Tää oli minun syy. 

Kaikki muutkin kantaa taakkojaan, 

nyt mun pitää vaan kuoreni kovettaa.

-------------

Epäonnistuja.

Se mä oon.

Mä oon se jota kukaan ei halua. Jota kukaan ei kaipaa. Jota kukaan ei tarvi.

Mä en ansaitse olla täällä. 

Must tuntuu, et oon vaan kaikkien tiellä. Niillä ois parempi ilman mua.

Kaveri pettää lupauksiaan minkä ehtii. Meidän oli tarkoitus mennä yhdessä katsomaan uusin Fifty Shades. Ei menty, se meni mun serkun kanssa. Eikä ne halunnu mua mukaan, vaikka tarjouduin tulemaan. Edes mun ''paras'' ystävä ei jaksa katsoa mua enää. Enkä yhtään ihmettele. En mäkään jaksaisi.

Mun pitää laihtua. Oon liian iso, niin mun, kuin Anan mielestä. Mut silti, vaikka mä syön alle 700 kaloria päivässä, vaikka mä paastoan, jätän herkut pois. Silti mun paino ei laske. Mä veikkaan, että se johtuu lääkkeistä. Ne täytyy hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Ne on mun ja Anan tiellä. Ne lähtee ekana. Tän on paras toimia, Ana ei tule hyväksymään mua tälläisenä. Ei kukaan tule.

Ehkä mä olisin parempi ystävä, jos oisin laihempi. Ehkä musta taas pidettäis?

Kaupassa käydessäni tunnen muiden katseet selässäni.

''Mitä toi täällä tekee?''

''Miksi se ei pysy kotona, ällöttävä!''

''Kuka edes haluaa tota tänne?''

Siinä hetkessä haluaisin vaan huutaa. Hautoa kasvot käsiini ja itkeä. Juosta. Paeta.

Onko tässä maailmassa paikkaa, jossa musta pidettäisiin? Paikkaa, johon tunnen kuuluvani? Haluaisin kaverin, joka pitää lupauksensa. Kaverin, joka on täällä mun tukena. Haluaisin tuntea olevani tärkeä edes jollekin.

Heräisinkö joskus sellaisesta paikasta?

-------------

-------------

I want to disappear from my life. 

Just be gone, as if I were never here.