Skin

Come into focus. 

Step out of shadows. 

It's a loosing battle. 

There's no need to be ashamed. 

'Cause they don't even know you. 

All they see is scars.

--------------

Haen katseellani pimeästä huoneesta jotain jolla voisin helpottaa tätä oloa. Jotain, jolla saisin ahdistuksen väistymään. Olen tehnyt taas väärin, niin väärin, ettei peilin edessä itsensä soimaaminen riitä. 

Silmiini osuu teroitin. Nappaan sen ja piiloudun. Pienessä piilossani väkerrän terää irti. Eikai kukaan kuule, eikai kukaan nää. Terä irtoaa odotettua helpommin. Otan terän käteen ja huokaisen. Kohta olen vapaa tästä tuskasta. Kohta voin taas hengittää. Mutta ensin, paha olo täytyy päästää ulos. Miljoonat ajatukset risteilevät päässäni, mieleni on solmussa. Se on solmu, jota en uskalla avata. 

Kunpa Tintti olisi täällä. 

Mutta, olen yksin.

Tartun terään ja vedän ensimmäisen viillon. Ihoni halkeaa ja sen alta alkaa pulputa verta. Pisara kerrallaan se valuu lattialle. Ensimmäinen rauhallisuuden aalto menee lävitseni. Se menee niin nopeasti, etten saa sitä jäämään. 

Toinen viilto. 

Se sattuu enemmän kuin ensimmäinen. 

Jälleen kerran rauhallisuus valtaa mieleni, viipyen edellistä kauemmin. Jos viillän syvempään, jääkö se pidemmäksi aikaa? Tämä tosin sattui jo enemmän kuin ensimmäinen.

Painan terän rannetta vasten ja vedän.

Kyyneleet alkavat valuta poskille, mutta samalla rauhallisuuden aalto vyöryy ylitseni voimakkaana. Mutta sekään ei pysynyt. 

Ahdistus kasvaa kasvamistaan, se täytyy saada pois.

Otan terästä paremman otteen ja alan epätoivoisena repiä sillä ihoa auki. Viillot syvenevät toinen toistaan. 

Itkuisena katson, kuinka ranteesta pulppuaa verta reisille ja lattialle. Lämmin, tumma veri tuntuu hyvälle vasten kylmiä reisiäni. Suljen silmäni ja tunnen ahdistuksen väistyvän joka kerta, kun veripisara putoaa reidelleni. 

Minua alkaa pyörryttää. Raudan pistävä haju tulvii nenääni samalla, kun lysähdän lattialle. Korvissa suhisee enkä näe muuta kuin tähtiä. 

Ahdistus on väistynyt ja kipu on tullut tilalle. 

Olen ansainnut tämän. 

Olen ansainnut tämän. 

Hoen itselleni samalla, kun etsin käsilläni paperia.

Olen saanut ahdistuksen väistymään. 

Nyt on siivottava sen aiheuttama sotku.

----------------

---------------

You think when I take a blade to my skin 

-

You'd think I'd be 

hyperventilating, 

crying

or sobbing uncontrollably.

But really

when I feel my skin split in two

is when I feel the most calm.