1. tammikuuta 2018

...2017...

And all that's left is to accept that it's over. 
My dreams ran like sand through the fists that I made.
 I try to keep warm but I just grow colder.
 I feel like I'm slipping away.

--------------

Vuosi 2017. 

Mulla siitä kului puolet psykiatrian suljetulla osastolla. Mä jouduin sinne tammikuun lopussa ja pääsin pois juuri, kun täytin 18. Vietin siellä ystävänpäivän, pääsiäisen, vapun ja juhannuksen. Itse en muista juuri mitään 2 ensimmäisestä kuukaudesta. Haluaisin kovasti tietää, mitä kaikkea sinä aikana tein. Yritin muutaman kerran kysyä osaston hoitajilta, mutta he eivät suostuneet kertomaan. Eräänä päivänä, sain selvitettyä ketkä hoitajat olivat paikalla, kun saavuin. Yksi heistä suostui kertomaan jotain tulotilanteestani. En tunnistanut itseäni hänen kertomistaan asioista.

Tosiaan, täytin vuonna 2017 18 vuotta! 
No sekin oli asia, jota minun ei olisi kuulunut kokea... Mutta olen pikkuhiljaa pystynyt hyväksymään sen tosiasian, että olen nyt täysi-ikäinen. Halusin tai en. Aluksi järkytys oli suuri, mutta olen oppinut elämään asian kanssa.

Tapasin mahtavia ihmisiä vuoden aikana. Mainittakoon heistä kaksi parasta, Tintti ja J. Sain ''uuden'' ystävän. Hän ei tosiaakaan ole uusi, vaan yksi osastolla kanssani samaan aikaan ollut nuori. Olemme tutustuneet paremmin toisiimme viime vuoden aikana. Ystävistä vielä mainitsen, että pidin super pitkän juttu-tuokion ystäväni K:n kanssa. Saimme yhdessä käytyä paljon asioita läpi. Hän oli yksi syy, miksi en antanut tornin romahtaa. Hän auttoi minua purkamaan sitä ja jaksamaan taas eteenpäin. Ja R:n tytär oli paikalla ottamassa kiinni, kun torni alkoi sortumaan. 

-------------

Vuosi 2018.

Vuoden vaihteen vietin kotona, join kuoharia ja pelasin pleikkarilla. En edes ostanut raketteja. Aiemmin mua on jännittänyt uusi vuosi, olen innolla odottanut, että kello lyö 00:00 ja saa toivoa. Tänä vuonna, mua pelottaa. Pelkään joutuvani osastolle, pelkään, että mä menetän hallinnan, kaikesta. 
Mä en edes uskaltanut toivoa mitään. Mitä mä edes voisin toivoa? 
Mun täytyy vaan mennä päivä kerrallaan ja varovasti katsoa, mitä huominen tuo tullessaan. 

--------------


---------------

Butterflies cannot see their wings. 
But the rest of the world can.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei, luen kaikki kommentit läpi ennen julkaisua. Jos haluat jättää kommentin, muttet halua, että sen julkaisen, jätäthän siitä tiedon kommenttisi loppuun. Kiitos!