Terveiset sinne taivaaseen

Lensit tähtiin, valos nähtiin, 

eikä nähty oo kirkkaampaa.

---------------

Siitä on nyt tasan vuosi, kun sain kuulla, että olet poissa. En unohda ikinä, kun aamulla facebookia selattuani törmäsin kuvaasi, jonka vieressä oli muistoruno.  Minulla oli ollut pitkään tunne, että asiat eivät ole niin hyvin, kuin minulle väitettiin. Silti poismenosi tuntui ylitsepääsemättömältä. 

Kyseessä on ensimmäinen oma hevoseni. 

Ostin Sindin vuonna 2015. Olin haaveillut omasta hevosesta jo vuosia. Minun ei ollut vielä tarkoitus ostaa omaa, mutta löysin sattumalta Sindin myynti-ilmoituksen. Soitin myyjälle kysyäkseni onko kyseessä varmasti Sindi. Olin tuntenut Sindin 4 vuotta, se asui samassa tallissa vuokraponini kanssa. Siksi en miettinytkään paljoa, ennen kuin ostin Sindin itselleni. Kävin toki kokeilemassa sitä pari kertaa. 

Sindin ja mun alku ei ollut mikään kaikkein parhain. Vaihdoimme tallia vuoden aikana n. 5 kertaa. Sindi sopeutui kyllä erinomaisesti uusiin talleihin ja hevosystäviin. Loppuajaksi vein Sindin sen kasvattajan luokse. Siellä huomasin, kuinka Sindi muuttui parempaan suuntaan. Se oli ehdottomasti parhain paikka sille. Yksi talleista, jolla Sindi oli, jäi mieleeni tallinpitäjän huonon käytöksen vuoksi. Talli oli täynnä ja Sindille ei ollut karsinapaikkaa. Meille luvattiin, että se pääsisi pihattoon jonkun toisen hevosen seuraksi. Pihattoa emme koskaan saaneet. Sen sijaan Sindi vietti kaiket päivät ja yöt pihalla, yksin. Aluksi se ei haitannut, sillä oli vielä valoisaa. Myöhemmin, iltojen viiletessä ja pimentyessä, Sindi oli edelleen yksin pihalla. Ainoa valo oli keskellä tallin pihaa ollut katulamppu. Huomasin hevosestani, että se pelkäsi. Sindistä alkoi tulla huono käytöksinen. Ilkeyttään se ei satuttanut ketään, se vain yritti kertoa, että pelkäsi. Tallin omistaja leimasin Sindin ongelmahevoseksi. Hän ei selvästikään tiennyt hevosista tarpeeksi, jotta olisi osannut tulkita hevostani. Pyysimme monesti Sindille kaveria, joka olisi samassa tarhassa yöt sen kanssa. Meille sanottiin, että saataisiin tarhakaveri, mutta joutuisimme allekirjoittamaan ''sopimuksen'', jossa lupaisimme korvata kaikki vahingot, mitä minun ''ongelma'' hevoseni aiheuttaisi. Tämä tarhakaveri olisi ollut tallinomistajan ''huippu'' tamma, joka kuulemma maksoi yli 10 000 euroa. Tallissa oli muitakin hevosia, mutta omistaja valitsi juuri tämän ''kultakimpaleensa''. Puhtaasti ilkeyttään. Näiden juttujen jälkeen lähdimme tallilta sanomatta mitään, kenellekään.

Tämän tallin takia, hevosestani tuli arempi. Se piti hakea iltaisin ensimmäisenä sisään, sillä muuten se olisi pelännyt yksin jäämistä. 

Jouduin myymään Sindin 2016 kesällä. Meille sattui vakava onnettomuus, enkä enää uskaltanut ratsastaa. Näin vähän alle kahden vuoden jälkeen, en ole vieläkään ratsastanut. Laitoin Sindin myyntiin. Siitä tuli paljon kysymyksiä, mutta vain yksi ostaja kävi katsomassa. Oli tulossa syksy, eikä tallipaikkaa löytynyt, niiden takia minnun oli myytävä Sindi melko pian. Olin varma, että olin löytänyt hyvän ja luotettavan ihmisen, jolle voisin rakkaani myydä. He tulivat katsomaan Sindiä parin tunnin ajomatkan päästä. He kävivät katsomassa Sindiä kerran, jonka jälkeen he ostivat sen. 

Kaikki näytti aluksi hyvälle, uusi omistaja viestitteli viikoittain kanssani ja kertoi kuulumisia. Sain joka viestistä positiivisen vaikutuksen. Todellisuudessa minulle valehdeltiin. Sain vasta syksyn puolessa välissä tietää, että Sindi ei voinut hyvin. Sindin luona kävi monesti ''ammattiratsastaja'', jonka ratsastuksesta postailtiin kuvia facebookiin, niistä näki selvästi, että hevonen ei voinut hyvin. He myös hyppäsivät Sindillä. Esteet olivat korkeampia, mitä Sindi oli ikinä mennyt. Sanoin heille, että Sindi ei ole esteratsu, se ei ole ikinä hypännyt yli 70 cm esteitä. He rasittivat sitä liikaa.

Pian aloin saamaan viestejä siitä, kuinka Sindi oli ilkeä. He olivat peittäneet karsinan loimilla ja pyyhkeillä, jotta se ei pääsisi puremaan käytävillä olleita hevosia ja ihmisiä. Myöhemmin sain viestin, jossa omistaja kertoi, ettei ollut uskaltanut hakea Sindiä karsinasta koko päivänä, oli kuulemma ollut uhkaavan näköinen. Minun oli tarkoitus käydä katsomassa paikan päälla, miten asiat ovat, mutta en ikinä päässyt tallille. Aina oli kuulemma se huono-hetki.

21.10.2016 sain kuulla, että Sindi oli lopetettu.

Soitin välittömästi hyvälle ystävälleni, jonka tallilla Sindi oli ollut. Itse olin niin järkyttynyt, etten pystynyt juuri mihinkään. Ystäväni soitti Sindin omistajalle. He puhuivat kauan. Ystäväni sanoi puhelimeen, että olisimme tulleet hakemaan Sindin takaisin, milloin vaan. Omistaja vastasi tylysti, että he eivät olisi antaneet Sindiä meille. He siis mieluummin tappoivat hevosen, kuin olisivat antaneet sille mahdollisuuden elää. 

Keräsin muutamien päivien ajan kaiken tiedon omistajasta, jolloin selvisi, että hänellä oli ollut jo 12 eri hevosta, ennen Sindiä. Viimeisin oli kuollut 2 kk enne Sindin ostoa. Minulle hän väitti, ettei hänellä ole ollut hevostaa muutamaan vuoteen. Kaikki ostajalla olleet hevoset olivat viettäneet häneen luonaan korkeintaan vuoden. 5 kaikista hevosista oli kuollut ollessaan tällä ihmisellä. Niistä nuorin oli ollut 4 vuotias. Selvisi myös kaikenlaista muuta ''outoa''.

Olen syyttänyt itseäni Sindin kuolemasta. Olisinko voinut pelastaa sen, jos olisin tutkinut tarkemmin henkilön taustat? Olisinko voinut pelastaa sen, jos en olisi myynyt sitä niin pian. Olisinko voinut pelastaa sen? Minun olisi pitänyt mennä Sindin luokse, kun aloin ensimmäisen kerran epäilemään, että kaikki ei ole kunnossa. Se huusi apua ja minä en kuullut. Sindi ei ollut ongelmahevonen. Se oli yksi kultaisimmista hevosista, joihin olen törmännyt. Se ei olisi satuttanut ketään. Ihmiset, tekivät siitä epävarman ja pelokkaan. Tämä hevonen kuoli turhaan ja aivan liian aikaisin. 

------------------

09061999 - 21102016

------------------

Hevosista parhaat pääsevät paikkaan salaiseen,

 paikkaan, jota kirkkaimmat tähdet valaisee