14. lokakuuta 2017

Valoa

There's a light inside of all of us.
It's never hiding you just have to
light it.

--------------------

Mulla oli 3. ajotunti perjantaina, mikä meni yllättävän hyvin, ottaen huomioon, että oli 13. päivä. Ajeltiin kotikaupungissani noin 2 tunnin ajan.  Samalla aloimme juttelemaan niitä näitä, kunnes ajo-opettajani kysyi, että mitä olen tykännyt asua tässä kaupungissa. 

Vastasin, että nuorempana tykkäsin todella paljon kyseisestä kaupungista. Tällä hetkellä olen viimeiset 2 vuotta yrittänyt päästä pois tästä kaupungista. Ajo-opettajani tietysti kysyi, että miksi. Vastasin lyhyesti, että minua on kiusattu 7. luokasta lähtien ja kiusaajiin ''törmää'' melkein joka päivä.  Ja nämä kiusaajat asuvat saman kadun varrella, kuin minä. Yksi ennen minua ja kaksi minun jälkeeni.

Seurasi hiljaisuus, jonka jälkeen juttelimme perusjutuista, mun harrastuksista, lemmikeistä jne. Ajettuani n. 45 min verran ajo-opettajani kysyi, miten kiusaaminen alkoi. Siihen en oikein osannut vastata. Osaakohan edes kiusaajani vastata? Luulisin, että se alkoi ensimmäisen osastojaksoni aikana. '
Minun rinnakkais luokilla olevat 2 tyttöä alkoivat kesällä saada outoja viestejä, joihin minut lavastettiin syylliseksi. Luulen, että syy, miksi minut lavastettiin viestien lähettäjäksi oli puhtaasti se, kun minä vietin koko kesän suljetulla psykiatrisella osastolla. Minut oli helppo leimata ''hulluksi''.

Pian minäkin aloin saamaan viestejä. Myöhemmin selvisi, että aloin saamaan viestejä, koska olin päässyt liian lähelle ratkaisua. Heidän piti lähettää minullekin viestejä, jotten paljastaisi koko juttua. Tätä jatkui muutamia kuukausia, kunnes sain tarpeeksi. Parissa viikossa olin selvittänyt koko jutun ja kerroin psykologilleni ja koulun opolle. Siitä lähtien nämä viestien lähettäjät, eli nykyiset kiusaajani suuttuivat minulle, koska paljastin heidän ''leikkinsä''.  Tästä saan kuulla usein.

Lopettelimme ajotuntia ja enne kuin astuin ulos autosta, ajo-opettajani sanoi, ettei kerro kenellekään mitä olemme keskustelleet. Hän myös sanoi, että olen todella vahva, kun kaiken tämän jälkeen, kun kiusaajani tulevat vastaan, minä pystyn hymyilemään ja tervehtimän. Vaikka vastaukseksi saan naurua, keskisormia ja huutelua.  

------------------

Tähän loppuun vielä perjantai 13. epäonnen hetket.

Olin ruokakaupassa illalla äitini kanssa ja aina, kun otin hyllystä jotain tiputin viereisiä tavaroita, irrotin vahingossa hyllyn reunasta tuotteiden hintalappusia, ja pahin moka oli karkkihyllyllä. Otin yhden suklaalevyn, jonka seurauksena hyllyn reunassa oleva muovilista (jossa hintalappuset ovat kiinni) irtosi ja putosi lattialle. Sen seurauksena hyllystä lensi suklaalevyjä lattialle. Ja kaikki, jotka tippuivat lattialle, menivät poikki. Ja kaikki ympärillä olevat asiakkaat kääntyivät katsomaan, minun kirostessa suklaalevyjä. 

-----------------


------------------

A single step becomes a leap of faith. 
That's when you realize you started flying.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei, luen kaikki kommentit läpi ennen julkaisua. Jos haluat jättää kommentin, muttet halua, että sen julkaisen, jätäthän siitä tiedon kommenttisi loppuun. Kiitos!